Lataa ilmaiseksi

saavutettaisiin varmasti toivottu tulos 93 (Douglas 2005a, 119, 123.)
Douglas, rituaalinen
ajattelu, ja primitiivinen yhteisö
2.10.6
Meidän eriytyneeseen sivilisaatioomme johtanut kehitys on saanut alkunsa
esikopernikaanisesta kulttuurista. Esikopernikaaninen tarkoittaa sellaista
maailmakäsitystä, jossa kokemuksiaan tulkitseva havainnoija tuntee itsensä
maailman keskipisteeksi. Tällöin jokaisella kokijalla on oma, henkilökohtainen
maailmansa. Hyvä tai huono kohtalo vaikuttavat asioiden kulkuun ja
kohtalon hyvyys tai huonous on kokijansa subjektiivisen käsityksen määrittelemä.
Täysin persoonattomienkin voimien uskotaan reagoivan kokijan ajatteluun
tai tekoihin. Ne uskomukset, joiden mukaan toimitaan ympäristön hallitsemiseksi,
voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan. Toisen mukaan on
olemassa valittuja poikkeusyksilöitä, joilla on erityisiä kosmisia voimia. Toisessa
taas nähdään kaikki ihmiset yhtäläisesti maailmassa mukana olevina,
jolloin kohtalo vaikuttaa yhtälailla kaikkiin ja kaikki pystyvät vaikuttamaan
yhtälailla kohtaloon 94 . Kummassakaan luokassa yksilö ei tee selkeää eroa
maailman ja itsensä toimijana välillä 95 . Maailmankaikkeutta pidetään siinä
mielessä henkilöityneenä, että se vastaa lahjoihin, merkkeihin, symboleihin
ja eleisiin ja tajuaa sosiaalisia suhteita. (Douglas 2005a, 139–140, 142–143, 146.)
91 / Suomalaista evankelisluterilaisuutta ulkoapäin tarkkaillessa tuntuu tosiaan siltä, kuin se käyttäisi ulkoisen
muodon joustavuutta säilymiskeinonaan. Tästä hyvä esimerkki on luterilaisuuden psykologisoituminen.
Kirkon suorittama sielunhoito muistuttaa yhä enemmän psykoterapiaa ja uskonnolliseen kielenkäyttöön omaksutaan
psykologista sanastoa ja ajatusmalleja. (Kivimäki 1999, 9, 11.) Douglas (2005a, 116) väittääkin protestanttisuuden
säilyneen siksi, että protestantit varovat päästämästä rituaalisia muotoja lujittumaan ja syrjäyttämään
uskonnon tunnetta. Kuitenkin näyttää siltä, että myös niukkarituaalisessa protestanttisuudessa uskonnon tunne
on päässyt heikkenemään ja että siinäkin tapahtuu jatkuvasti hajoamassa pienempiin lahkoihin.
92 / Douglas käyttää viikonpäiviä esimerkkeinä rituaalisesta käyttäytymisestä joka voidaan liittää sosiaalisiin
riitteihin. Viikonpäivillä on kuitenkin melko varmasti ollut myös pyhä tarkoituksensa, mihin viittaavat niiden
nimetkin. Esimerkiksi pohjoismaissa viikonpäivät ovat: maanantai – Kuun päivä, tiistai – sodanjumala tyrin
päivä, keskiviikko (ruotsiksi onsdag) – ylijumala Odinin päivä, torstai – ukkosenjumala Torin päivä, perjantai
– hedelmällisyyden jumalatar Freyjan päivä, lauantai – kylpy- eli puhdistautumispäivä ja sunnuntai – Auringon
päivä. (Auerbah 2005, 114, 122,123).
93 / Douglas pitää rahaa hyvänä esimerkkinä oman kulttuurimme rituaalisesta käyttäytymisestä. Sehän pätee
taloudellisessa vuorovaikutuksessa vain koska siihen yleisesti uskotaan. Valuutta, johon ei uskota, ei ole
minkään arvoista. (Douglas 2005a, 126.)
94 / Douglasin tekemässä kahtiajaossa on selviä yhtäläisyyksiä Durkheimin näkemykseen uskonnon ja magian
eroista. Hänen jaossaan ”poikkeusyksilöuskomukset” edustaisivat tällöin uskontoa pappeineen, profeettoineen
ja pyhimyksineen ja käsitys, jonka mukaan kaikki ovat maailmassa tasavertaisia ja jokainen voi hallita
ympäristöään, edustaisi magian periaatetta.
95 / Esimerkiksi Sudanissa elävät dinkat projisoivat omat ahdistuksen ja syyllisyyden tunteensa ulkopuolelleen
uhkaaviksi voimiksi (Douglas 2005a, 144).
97