Lataa ilmaiseksi

92
tässä näkemyksessä kielelliseksi. Hän kuitenkin myöntää, että olemassa saattaa
olla joitakin epäpuhtauden ja pyhän näin käsittäviä kulttuureja. Pyhyyden
ja epäpyhän ei Douglasin mielestä tarvitse olla vastakohtia. Yhdessä suhteessa
puhdas voi olla toisessa suhteessa epäpuhdasta. (Douglas 2005a, 54–55.)
Douglasin (2005a, 85–86) oman näkemyksen mukaan meidän modernien
länsimaalaisten käsitykset likaisuudesta ilmaisevat symbolisia järjestelmiä
yhtä voimakkaasti kuin rituaaliset saastumiskäsityksetkin. Likaan ja likaisuuteen
kohdistuvat käyttäytymistavat eivät merkittävästi eroa toisistaan
maailman eri kolkissa. On kuitenkin olemassa kaksi merkittävää eroa meidän
ja alkuperäiskansojen käsityksissä liasta. Ensinnäkään meidän syymme
lian välttämiseksi eivät ole uskonnollisia. Toiseksi meillä on tietoa viruksista
ja bakteereista. Jos kuitenkin sulkeistamme hygienian, meille jää lähinnä
esteettistä rumaa vastaava määritelmä liasta aineena väärässä paikassa. Tästä
näkökulmasta Douglas johtaa lialle kaksi alkuehtoa: ensinnä joidenkin tiettyjen
suhteiden on oltava tietyssä järjestyksessä ja toiseksi tämän järjestyksen
täytyy olla mahdollista rikkoutua. Näkökulman mukaan likaa sinänsä ei
olisi olemassa vaan se syntyisi asioiden ja olioiden järjestelmällisen luokittelun
sivutuotteena. Likana näkisimme sellaiset elementit, jotka eivät löytäisi
omaa paikkaansa luokitusjärjestelmästä. Lika on siis jäännöskategoria, joka
aiheuttaa epäjärjestystä ylläpitämiimme luokitteluihin. Tämä on Douglasin
mukaan yhdistävä tekijä symbolisten puhtausjärjestelmien ja omamme välillä.
Havaintomme ja niiden meissä aiheuttamat reaktiot johtuvat meistä itsestämme
havainnoitsijoina eivätkä havaituista objekteista. Jo siinä, mitä ympäröivästä
maailmasta ylipäänsä havaitsemme, teemme huomaamattamme valinnan.
Asiat, jotka eivät meitä kiinnosta, jäävät huomiomme ulkopuolelle.
Kaoottisesta ulkomaailmasta poimimistaan elementeistä meistä jokainen rakentaa
sisäisen maailmankuvansa. Siinä oliot ovat itselle tunnistettavia, pysyviä
ja ymmärrettäviä. Valitut elementit nimetään, mikä helpottaa niiden
valintaa ja luokittelua seuraavalla kerralla. Ajan myötä sanallistettu järjestelmä
käy konservatiivisuudestaan huolimatta yhä hallitsevammaksi. (Douglas
2005a, 86–87.)
Maailmaamme rakenteita valitessamme ja nimetessämme jäävät liian ristiriitaisiksi
osoittautuvat elementit helposti ulkopuolelle. Jos niitä jostain syystä
kuitenkin käytetään, pakottavat ne usein koko maailmankuvan uudelleenjärjestämiseen.
Jos maailmankuvaamme sopimattomia asioita ei jostain syystä
voi jättää sen ulkopuolelle, pyrimme vääristelemään niitä, jotta ne sopisivat
käsitykseemme todellisuudesta. Kaikilla eläimillä, ihminen mukaan lukien,
on aistimuksia suodattava mekanismi, jonka läpäisevät vain sellaiset
aistimukset joita osaamme käyttää. (Douglas 2005a, 87.) Rakenteiden ulkopuolelle
jäävät elementit ovat anomalioita 85 .
Ristiriitaiset kokemukset eivät kuitenkaan ole aina negatiivisia. Usein ne