Lataa ilmaiseksi

säänrakennettuna riskin ottamisen välttämättömyys: mitä kokonaisvaltaisempi
ja osallistujalleen vieraampi tekoprosessi on, sitä varmemmin tekijä
ajautuu myös tuntemattomille psyyken alueille. Hän ei voi tietää, mitä joutuu
kohtaamaan ja miten eteen tulevasta selviää. Taiteellinen työskentely voi
tuntua jopa tuskana tai pelkona jonkin tuntemattoman edessä. Taiteilijalla
nämä tuskat ja pelot ovat useimmiten voimakkaimmillaan ennen kuvallisen
työskentelyn alkua.
Mantereen tekstissä kuvataideterapiatapahtuma nähdään rituaalisena toimintana
ja sitä verrataan siirtymäriitteihin, sillä sen aikana eristäydytään
marginaalissa olemisen kokemukseen (Mantere 2010, 13–14). Kuvataideterapian
ja rituaalisen käyttäytymisen yhtäläisyyksiä tarkastelee myös Liisa Girard
(2009, 192–206). Hän vertailee toisiinsa kuvataideterapiaa ja japanilaista
teeseremoniaa. Liisa Wahlbeck (2009, 207–234) puolestaan miettii artikkelissaan
kuvataideterapian yhtäläisyyksiä alkemiaan.
Vaikka taiteellisesta työskentelystäni löytyykin yhtäläisyyksiä kuvataideterapiaan,
sitä ei alun perin ole terapiaksi tarkoitettu. Eroavaisuuksiakin siis
löytyy. Kuvataideterapiassa kuvan tekijällä on turvanaan kuvataideterapeutti,
joka toimii oppaana hänen matkallaan ja tuo hänet siltä turvallisesti takaisin
(Mantere 2011, 14). Rituaalisen ajattelun näkökulmasta kuvataideterapeutti
vastaisi suojelevaa apuhenkeä shamanistisilla matkoilla. Minä suoritin
matkani yksin, eikä paluuni arkitodellisuuteen aina tuntunut turvalliselta.
Shamanismivertausta käyttämällä minua taiteellisella matkallani voisi
verrata apuhengen sijasta shamaaniin, joka antautuu vaaraan tehdessään
matkan maallikkojen puolesta. Valmis teos olisi silloin matkalla saatu tieto,
jonka taideyleisö voi turvallisesti hyödyntää omiin tarpeisiinsa. Lisäksi kuvataideterapiassa
pyrkimyksenä ei ole taideteos vaan asiakkaan terapoiminen.
Työskentelyssäni on toki joskus ollut terapeuttisia, vaikkakin asiakkaan
sijasta itseeni kohdistuneita, pyrkimyksiä. Kuvanteon terapeuttisia vaikutuksia
taiteilija ei taiteellisen työskentelyn yhteydessä yleensä kuitenkaan ajattele.
Myös taideteoksilla voi olla katsojiin terapeuttisia vaikutuksia 278 . Taideteosten
etuna on, että niitä on helppo lähestyä. Kuvien edessä katsoja välttyy
kiusalliselta tunteelta, että joku toinen yrittää tunkeutua hänen ajatuksiinsa,
sillä kukaan ulkopuolinen ei tee hänelle tietoiseksi mitään sellaista, minkä
hän haluaisi pitää esitietoisena. Siksi taideteos voi jakaa kokijansa esitietoiset
toiveet ja pelot. Teosta voidaan pitää terapeuttisena silloin, kun katsoja
sen avulla voi löytää erilaisia ratkaisumahdollisuuksia omiin ongelmiinsa.
278 / Ihmiset kaipaavat elämäänsä syvällisyyttä. Jos yhteisö ei hanki siihen riittävästi mahdollisuuksia, taiteet
kykenevät sen tekemään. Ne ovat väline sisäisen elämän käsittelyyn ja niitä voidaan pitää tunteisiin liittyvän
kokemisen ruumiillistumina. Taiteet koskettavat meitä ja suovat meille elämyksiä ja kokemuksia. (Dissanayake
2000, 192)
222