09.09.2014 Views

Lataa ilmaiseksi

Lataa ilmaiseksi

Lataa ilmaiseksi

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

kahtia: taideteosten vastaanottajien kokemaan hurmioon ja taiteen tekemisen<br />

aiheuttamaan hurmioon.<br />

Friedrich Nietzsche jakaa taiteen tekijän hurmioitumiskokemukset dionyysiseen<br />

ja apolloniseen, joista keskitytään pääasiassa dionyysiseen. Omakohtaisen<br />

kokemuksensa ansiosta Nietzsche pystyy myös kuvailemaan dionyysisen.<br />

Taiteilijoista ainakin surrealistit pyrkivät hurmioitumiseen tietoisesti.<br />

Heidän kokeiluistaan kertoo Timo Kaitaro (2001) teoksessaan Runous,<br />

raivo, rakkaus. ”Sielun hurmiossa” työskentelivät myös symbolistiset taiteilijat<br />

(Levanto 1994). Uskonnollisesta hurmiosta ovat kertoneet muun muassa<br />

mystikot Ristin Johannes ja Mestari Eckhart. Taideteoksen kokemisesta aiheutuvia<br />

hurmiotiloja valaisee Anna Kortelainen. Koska hurmion esittelyyn<br />

varattu tila tutkimuksessa on suppea, rajoitutaan siinä esittelemään eurooppalaisten<br />

näkemyksiä ja kokemuksia hurmiosta 39 .<br />

Hurmioitumisesta<br />

taideteosta vastaanotettaessa<br />

1.5.1<br />

Kortelainen (2009, 9, 17, 123) käsittelee taiteen vastaanottajissaan aiheuttamia<br />

kokemuksia teoksessaan Hurmio. Esimerkkitapauksena hän käyttää Stendhalin<br />

syndroomaa. Nimensä syndrooma on saanut ranskalaisen Marie-Henri<br />

Beylen, kirjailijanimeltään Stendhal, Firenzessä kokeman kohtauksenomaisen<br />

voimakkaan ja kokonaisvaltaisen taide-elämyksen mukaan. Hurmioituminen<br />

tapahtui Santa Crocen kirkossa. Nähdessään siellä Volterranon sibylla-aiheiset<br />

freskot Stendhal koki erittäin voimakkaan mielihyvän tunteen.<br />

Stendhalin kokemus oli kokonaisvaltainen. Sen aikana hän tunsi sulautuvansa<br />

yhteen taideobjektin kanssa.<br />

Stendhalin kokemusta tulkitessaan Kortelainen (2009, 104–105) nostaa esiin<br />

muun muassa hurmion esteettisen arvioinnin. Hänen mukaansa estetiikassa<br />

on 1900-luvulla esiintynyt ajattelua, joka korostaa kokemuksen kokonaisvaltaisuutta.<br />

Ajatuksena on, että kokemus ei vaatisi psyykkistä välimatkaa kohteeseensa<br />

vaan osallistumista eli kokijan aktiivista luovaa toimintaa. Vaikka<br />

taidekokemus kokemuksen kokonaisvaltaisuutta korostavan ajattelun mukaan<br />

onkin kiinni vastaanottajansa aktiivisuudesta, se ei silti ole rationaalinen.<br />

Näin ollen se ei ole myöskään täysin kokijansa hallittavissa.<br />

39 / Mystinen hurmioituminen sisältää hyvin samanlaista elementtejä ajasta ja paikasta riippumatta. Vertaillessaan<br />

mystikkojen runoja on Jaakko Hämeen-Anttila (1999, 98–99) löytänyt hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä<br />

espanjalaisen Ristin Johanneksen (1542–1591) ja bagdadilaisen al-Hallajin (900-luvun loppu) runoissaan ilmaisemasta<br />

jumalankaipuussa. Tästä Hämeen-Anttila päättelee, että molempien mystikoiden kokemukset ovat aiheuttaneet<br />

saman paradoksin, ts. elämä yhtymyksen jälkeen on kuolemaa jonka aikana mystikon hartain toive on<br />

kuolla päästäkseen taas elämään.<br />

51

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!