Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
206<br />
yksilöiden että yhteisöjen välille armottoman kilpailun, jossa lahjojen arvoa<br />
joudutaan jatkuvasti nostamaan, jopa niin, että köyhemmät kilpailijat ajautuvat<br />
vararikkoon. Alaluvussa 2.13.3 kuvailin kuvataidemaailman ”totaalisten<br />
suoritteiden järjestelmää” yleisemmin. Lisäksi se vaikuttaa myös yksilön,<br />
erityisesti taiteilijan, kokemukseen omasta olemisestaan.<br />
Kuvataidemaailman instituutiot aiheuttavat yksittäisten taiteilijoiden välille<br />
potlatchmaisen kilpailun, sillä ehdokkaita teostensa esille panijoiksi on<br />
yleensä enemmän kuin mahdollisuuksia teosten julkiseen esittämiseen. Tässä<br />
kilpailussa taiteilijoiden teokset muodostuvat ikään kuin lahjoiksi näyttelyä<br />
suunnittelevalle tai näyttelytilan omistavalle taholle. Lahjan antamisen<br />
ongelmaa ei taiteilijan kannalta pienennä se, että kuvataidemaailman instituutioilla<br />
saattaa olla hyvinkin erilainen taidemaku sekä keskenään että suuren<br />
yleisön ja taiteeseen sijoittajien kanssa.<br />
Jos teokset sitten sattuvat miellyttämään sekä kuvataidemaailmaa että taiteen<br />
yleisöä, tulevat mukaan määrälliset vaatimukset. Teoksia täytyy tuottaa<br />
”kyltymättömän” yleisön ja kaupan tarpeisiin yhä enemmän. Kiihtyvässä<br />
vauhdissa taiteen tekeminen muuttuu helposti pelkäksi tekniseksi suoritukseksi.<br />
Tässä vaiheessa ei minkäänlainen uusiutuminen tietenkään käy laatuun,<br />
sillä taiteilijasta on tullut eräänlainen tavaramerkki. Tosin kiihtyvällä<br />
vauhdilla teoksia tuotettaessa minkäänlaiseen uusiutumiseen ei ole mahdollisuuttakaan,<br />
sillä uusiutuminen vaatii tekemiseen hieman pidempiä taukoja.<br />
Näiden taukojen aikana taiteilija ottaa teoksiinsa etäisyyttä, jota tarvitsee<br />
työskentelynsä heikkouksien ja vahvuuksien arvioimiseen. Taiteellisen tuotannon<br />
suureen määrään pyrittäessä myös näennäisesti vapaaehtoisen näyttelyiden<br />
pitämisen takaa paljastuu pakko, jolloin taiteilijan velvollisuus on<br />
yhä uusien, määrällään laadun korvaavien näyttelyiden pitäminen. Jos taiteilija<br />
ei suoritettaan pysty täyttämään, hylätään hänet ”tähtenä” ja hänen tilalleen<br />
nostetaan joku toinen (vrt. Mauss 2002, 31). Näin käy ennemmin tai<br />
myöhemmin joka tapauksessa, sillä valtavassa tuotannossa, jonka ainoa motiivi<br />
on mahdollisimman usein ja mahdollisimman laajalla toimialueella tapahtuva<br />
teosten esille pano ja myyminen, synnyttää liikatarjontaa, joka vähentää<br />
yksittäisten teosten sisältämän taidemanan määrää.<br />
Kuvataidemaailman sisältämä ”totaalisten suoritteiden järjestelmä” siis<br />
nostaa monella tavalla yksittäisen taiteilijan työskentelyyn kohdistuvaa painetta.<br />
Tämä selittänee osan kuvantekoa aloittaessani kokemastani jännityksestä<br />
ja suorituspaineista. Keinot suorituspaineiden pienentämiseksi olen<br />
löytänyt surrealistien työskentelymenetelmistä. Niitä soveltaessa sattuma ja<br />
automatismi vähentävät tietoisen persoonan osuutta teosten synnyssä ja samalla<br />
vähenee myös etukäteinen, teosten onnistumiseen kohdistuva paine.<br />
Täydellinen lääke suorituspaineisiin tämäkään ei ole. Huolimatta siitä, että<br />
olen yli kymmenen vuoden ajan työskennellyt surrealistisia menetelmiä
Change language