Lataa ilmaiseksi

seurausta pyhän ajatuksesta, on myös taiteen erottautuminen kaikesta muusta
siinä mielessä seurausta taiteen ajatuksesta, että ilman tätä eroa ei taidetta
olisi vaan se sekoittuisi viihteeseen ja koristeluun. Toisin sanoen juuri taiteen
rajaaminen omaksi elämänalueekseen ilmentää ja todellistaa taiteen.
Jotta taide ei pääsisi laimenemaan kaikeksi muuksi, on sen erityislaatua suojelemassa
taidemaailmaksi kutsuttu kokonaisuus 118 . Taiteen erityisyyttä tukevan
asenteen hylkääminen on sallittua vain ”initiaation” läpi käyneelle taiteilijalle,
sillä yksi taiteilijan tärkeistä tehtävistä on toimia taiteen ja kaiken
muun rajojen ylittäjänä. Hän muuttaa toiminnallaan kaikkea muuta taiteeksi
eli tavallaan profaania pyhäksi. Tätä prosessia voisi ajatella taiteen leviämisenä.
Sen soluttautumisena kaikkeen, minkä kanssa joutuu kosketuksiin.
Taidetta suojelemaan on rakennettu tai eristetty alueita, joista kaikki muu
on pyritty pitämään poissa. Yhtenä syynä tähän pidetään sitä, että taiteen kokija
voisi rauhoittua ja hiljentyä pelkästään taide-elämyksen vastaanottoon.
Tällaisia paikkoja ovat muun muassa taidehallit ja -museot, teatterit ja konserttitalot.
Taiteen tapauksessa näiden ”taidepyhäkköjen” ei tarvitse suojata
muuta maailmaa taiteelta. Taide sitä vastoin ei tunnu olevan täysin muulta
maailmalta turvassa edes niissä. Sponsorien muodossa muu maailma soluttautuu
taiteen alueelle alistaen sen lähes huomaamattomasti valtaansa. Päinvastoin
kuin pyhä, joka on uhkana profaanille, joutuukin taide riippuvaiseksi
siitä kaikesta muusta, josta se pyrkii erottautumaan. Nykyisin törmää kaupungeissa,
maanteillä ja tiedotusvälineissä jatkuvasti mainoksiin. Tätä ilmiötä
voisi ajatella taiteen haitalliseksi leviämiseksi profaaniin.
Taide positiivisena kulttina
Rituaalien vaikutuksesta sekä yksilö, että yhteisö saavuttavat energiaa antavan
rituaalisen mielenlaadun. Durkheim (1980, 308) uskoo tämän perustuvan
rituaalien yhteisöllisyyteen. Yhteisö auttaa yksilöä ymmärtämään paikkansa
maailmassa ja yksilöt paikkansa oivaltaneina ylläpitävät yhteisöä. Pystyykö
taide vastaavaan? Taidetta itsekin tehneenä ja lukuisia näyttelyjä ja
teoksia nähneenä olen havainnut, että taiteella rituaalina on parhaassa tapa-
118 / Ensimmäisenä käsitettä taidemaailma käytti Arthur C. Danto vuonna 1964. Taidemaailmaksi kutsutaan
suhteellisen itsenäisesti toimivaa kokonaisuutta, joka koostuu virallisista instituutioista ja epävirallisista taideyhteisöistä.
(Lepistö 1991, 24.)
Taidemaailman tehtävänä on olla taiteilijoiden identiteetin perusta ja varjella taiteen myyttejä. Se määrittelee
myös, kuka on taiteilija ja mikä on taidetta. Perinteisesti taidemaailman vallan on nähty jakautuvan kolmelle
eri alueelle: taiteilijoille taiteen tuottajina, taiteen välittäjille ja taiteen kuluttajille. Nykyisin taiteen tuotantoa
tapahtuu kaikilla tademaailman tasoilla. Osa tutkijoista on jopa sitä mieltä, että taiteen arvot määräävät nykyisin
taiteen välittäjät. He asettavat taiteilijat järjestykseen ja jakavat informaatiota suurelle yleisölle. (Lepistö
1991, 9, 25–26.)
112