Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
36<br />
saa rituaaliin osallistujissa aikaan kiihotustilan, esimerkiksi nykyisin taiteeksi<br />
kutsumastamme toiminnasta. Lisäksi rituaali tarvitsee jonkin syyn. Syyn<br />
keksiminen ja välittäminen on vaatinut tarinankertojan kykyjä. Voidaankin<br />
ajatella, että rituaalit ovat olleet lähtökohtana taiteen nousemisessa omaan<br />
erityiseen asemaansa. Taiteellinen toiminta sitä vastoin on syntynyt jostain<br />
muusta syystä jo aikaisemmin. Mitä todennäköisimmin tämä syy löytyy puhekielen<br />
kehityksestä.<br />
Taiteen ja rituaalin suhdetta tutkinut Ellen Dissanayake (2000) esittää, että<br />
taiteeksi luokiteltava inhimillisen toiminnan tavat saivat alkunsa äidin ja<br />
vauvan välisestä vuorovaikutuksesta. Kommunikointi äidin ja vielä verbaalisia<br />
kykyjä vailla olevan vauvan välillä tapahtuu kaikissa kulttuureissa ilmein,<br />
elein, rytmisin liikkein, leperrellen ja toinen toistaan matkien.<br />
Luomme asioille ulkopuolisia merkityksiä, jotta niille muodostuisi perusta<br />
ja suuntaisimme enemmän energiaamme elintärkeisiin asioihin. Pyrimme<br />
siis itse luotujen merkitysten avulla vaikuttamaan elämämme kulkuun.<br />
Tätä outoa, usein uskonnoksi kutsuttua, tapaamme reagoida elämän epävarmuuteen<br />
voidaan verratta taiteeseen. Kumpaakaan ei nimittäin voida kiinnittää<br />
mihinkään erityiseen aikaan tai paikkaan vaan ne esiintyvät kaikissa<br />
tunnetuissa ihmisyhteisöissä huomattavan pysyvinä. Missään kulttuurissa<br />
niitä myöskään ei ole pystytty kahlitsemaan tai kieltämään. Taide ja uskonto<br />
vaikuttavat erottamattomilta. (Dissanayake 2000, 131.)<br />
Kykymme luoda ja vastaanottaa taidetta vahvistaa myös taitoamme kiinnittyä<br />
sosiaalisesti vahvistaviin rituaaleihin. Perinteisissä yhteisöissä on ollut<br />
tärkeää, että oikeat asenteet ja käyttäytymistavat sosiaalisessa elämässä sekä<br />
tieto maailman järjestyksestä ja merkityksestä ovat tulleet ymmärretyiksi ja<br />
siirtyneet sukupolvelta toiselle. Taiteen tehtävä on ollut korostaa ja levittää<br />
näitä usein uskontoon liittyviä tietoja ja taitoja. Koska perinteisissä yhteisöissä<br />
taide ja moraali sekoittuvat toisiinsa, tuhoutuu koko kulttuuri, jos sen<br />
luoma taide tuhotaan tai korvataan vieraalla. (Dissanayake 2000, 139–140.)<br />
Jopa uskonnollisuudelle epäedullisina aikoina ihmisessä säilyy sekä tunne<br />
”jostakin ilmiömaailman rajat ylittävästä” että kapasiteetti voimakkaisiin<br />
elämyksiin. Onkin esitetty, että monien nykyihmisten elämässä seksi ja taide<br />
ovat elämyksien tuottajina syrjäyttäneet uskonnon. (Dissanayake 2000, 165.)<br />
Voidaan myös ajatella, että seksi ja nykyisin taiteeksi luokittelemamme toiminta<br />
ovat olleet alkuperäisiä voimakkaiden elämysten aiheuttajia ja uskonto<br />
on jossain vaiheessa ottanut niiden aseman. Tähän viittaa myös Dissanayaken<br />
teoria, jonka mukaan taide on saanut alkunsa äidin ja vauvan välisestä<br />
laulaen, elehtien ja leperrellen tapahtuvasta kanssakäymisestä (ks. Dissanayake<br />
2000). Toinen asia on, tarvitaanko uskonnoissa välttämättä voimakkaita<br />
kokemuksia.<br />
Kimmo Ketolan (2008b, 98) mukaan mystisiä kokemuksia, näkykokemuk-
Change language