Lataa ilmaiseksi

ahdistusta pieniin hirviömäisiin piirroshahmoihin. Ne siis toimivat jonkinlaisen
psyykkisen väkivallan, kohteettoman koston tunteen kohteina. Samalla
ne tuntuivat jotenkin haavoittavan myös minua piirtäjänä, toisin sanoen uhraajana
235 . Nämä ”syntipukeiksi” nimittämäni hahmot olivat ikään kuin peilejä
tai käänteisiä kaksoisolentoja piirtäjälleen 236 .
Kyseessä on rituaalinen ”Luojan pukki” ja ”syntipukki” -ajattelu, jossa negatiiviset
tunteet projisoidaan uhrattavaan tai karkotettavaan sijaiskärsijään 237
eli syntipukkiin. Syntipukkiajatteluni ei kuitenkaan täysin täsmännyt juutalaisen
syntipukkirituaalin kanssa. Ensimmäinen ero oli, että uhrasin ajatuksissani
syntipukin, jonka juutalaiset vain ajoivat autiomaahan. Syntipukkia
ei voitu uhrata sillä syntien täyttämänä se ei ollut puhdas. Vuohi toki kuului
puhtaisiin eläimiin, koska se oli märehtijä ja sillä oli sorkat. Tästä syystä
Luojan pukki kelpasi uhriksi (ks. Douglas 2005a). Minun syntipukkini olivat
negatiivisilla tunteilla täytettyjä, lisäksi ne rikkoivat kategorioita, koska
ovat hybridejä. Eroista huolimatta molempien syntipukkikäsityksien yhteinen
lähtökohta on negatiivisten tunteiden poistaminen. Syntipukkipiirrokset
poikkeavat muista teoksistani siinä, että niitä tehdessäni olin alusta asti
täysin tietoinen työskentelyni maagisuudesta.
Maussin ja Hubertin lisäksi muun muassa René Girard (2004, 19, 23, 30,
331–332) on pohtinut uhria uhraajan korvikkeena. Hänen mukaansa väkivallalla
on taipumus kohdistua korvaaviin uhreihin. Rituaalisessa ajattelussa
kaikki uhrausrituaaliin osallistujat ikään kuin muuttuvat toistensa kaksoisolennoiksi
238 eli sulautuvat yhdeksi. Näin uhraaja periaatteessa uhraa itsensä,
jolloin uhri onkin itse uhraajansa 239 . Uhri on siis uhraajansa sijainen
ja se surmataan ikään kuin hirviömäisen kaksoisolennon roolissa. Uhrauksen
funktiona on sisäisen väkivallan hillitseminen ja konfliktien estäminen.
Uhriksi valitaan aina viaton, vaaraton ja puolustuskyvytön, koska uhraajan
ei silloin tarvitse pelätä kostoa. Uhraamisessa koko yhteisö korvataan uh-
235 / Maussin ja Hubertin mukaan rituaalinen uhri toimii uhraajan sijaisena, jotta pyhä energiansa voimalla
tuhoaisi sen eikä uhraajaa (Arppe 1992, 33). Tuossa elämänvaiheessa, kesällä ja syksyllä 1999, olisin ilman ”syntipukkikuviani”
mitä ilmeisimmin saattanut käyttäytyä itsetuhoisesti.
236 / Myytin mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, siis peilikseen. Todellisuudessa tosin taisi käydä
päinvastoin. Ankarista koston jumalista voimme kuitenkin peilata omia puutteitamme, myytin jumalahan ei
peilikuvaansa tunnista vaan jatkaa häiriintymättä hirmutekojaan.
237 / Antero Järvisen mukaan raamatun maissa yleisin uhrieläin oli vuohi sillä siihen oli köyhilläkin varaa. Sovituspäivänä
valittiin vuohista kaksi, joista toinen nimitettiin Luojan pukiksi ja toinen syntipukiksi. Luojan pukki
uhrattiin ja sen veri pirskoteltiin tabernaakkelin kaikkein pyhimpään. Syntipukkiin manattiin yhteisön synnit, ja
se ajettiin syntitaakkoineen yhteisön rajojen ulkopuolelle (Järvinen 2000, 37.)
238 / Kaikkien uhrien, eläintenkin, on muistutettava korvaamiaan olentoja (Girard, R. 2004, 27).
239 / Näin tapahtuu esimerkiksi tarinassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.
184