Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Mieltä vaivaa tunne täydellisestä epäonnistumisesta 259 . Initiaatio on ohi ja<br />
maailma sen jälkeen näyttää vieraalle ja oudolle. Se täytyy opetella kohtaamaan<br />
uudesta näkökulmasta. Seuraava merkintä työpäiväkirjasta on tehty<br />
29.11.2004 eli noin viikon kuluttua avajaisista:<br />
Avajaiset ovat jo pitkällä takana ja näyttely puolessa välissä.[…] Avajaisiin<br />
tulli joku taidelehdestä jo 20 min ennen avaamista. Tuntui kovin innostuneelta<br />
ja positiiviselta, lupasi käydä uudestaan kun on enemmän aikaa, ei ole näkynyt.<br />
[…] Kun avajaisten keskivaiheella lähes kaikki kutsuvieraat olivat lähteneet<br />
– tunsin yhtäkkiä sen suuren tyhjyyden ja merkityksettömyyden – joka<br />
tulee yleensä aina näyttelyn avajaisissa. […] avajaisiin tuli sitten uusi rypäs<br />
porukkaa, ehkä noin 20 […] Vaikka ”tupa on täynnä” väkeä, tuntee itsensä<br />
”hylätyksi” […] kun on tehnyt monta kuukautta intensiivistä työtä eristettynä<br />
muusta maailmasta, elänyt vain taiteelleen, ja sitten yhtäkkiä ei enää olekaan<br />
teoksia tehtävänä, ei näyttelyä päämääränä, ja ihmisten yhteisö on alkanut<br />
tuntua vieraalta ja pelottavalta.<br />
Viimeinen ja lopullinen arkeen paluu on näyttelyn purku. Tuolloin näyttely<br />
hävitetään. Se hajoaa alkuelementteihinsä eli teoksiin ja tyhjään tilaan. Kaikki<br />
näyttelyn pyhittänyt ”taidemana” poistuu ja näyttelytila on taas yhtä merkityksetön<br />
kuin mikä tahansa profaani tila. Työhuoneen nurkkaan kasattu<br />
teosröykkiökään ei sisällä enää kuin osan siitä taiteellisesta voimasta, mikä<br />
näyttelystä on huokunut. Tällöin myös taiteilija kokee itsensä tyhjäksi ja<br />
kaoottiseksi. Tämä paluu on ehdotonta paluuta alkukaaokseen ja siitä toipuminen<br />
saattaa kestää pitkäänkin. Seuraava masennuskuvaus on merkitty<br />
muistiin 3.3.2005 eli noin kolme kuukautta näyttelyn jälkeen. Muistiinpanossa<br />
nousee esiin, miten masentuneenakin voi samastaa itsensä teoksiinsa:<br />
Ahdistus jatkuu – olen yhtä aikaa maaninen ja depressiossa […] Uskon hajonneeni<br />
fyysisesti ja että minusta pian todetaan joku tappava tauti. […] Samastan<br />
itseni [maalaamaani] ”fossiilisarjaan” [Sarjaan kuului neljä kolmiulotteista<br />
maalausta, muun muassa ”Puuttuva lenkki” ja ”merestä maalle”], olla pelkkä<br />
kuivunut, karrelle palanut kuori. […] kuin limakalvot ym. puuttuisivat – tilalla<br />
veristä pintaa joka on äärettömän kosketusarkaa.<br />
Ahdistuksesta huolimatta taiteellisen luomisen voima jättää taiteilijan orjak-<br />
259 / Ristin Johannes (2004, 135) kertoo, että kun sielu ”pimeässä yössä” vaeltaa koti autuutta, on se vuoron<br />
perään kahden päinvastaisen tunteen vallassa. Pääosin se kokee itsensä koetuksissaan epäonnistuneeksi<br />
ja siksi jumalan hylkäämäksi. Joskus se kuitenkin kokee ylimaallisen onnen hetkiä, jolloin se luulee päässeensä<br />
autuuteen.<br />
199
Change language