Lataa ilmaiseksi

Yhteistä myyteille ja rituaaliselle ajattelulle on, että kumpikin johtaa helposti
rituaaliin. Rituaalia voidaan pitää sekä rituaalisen ajattelun konkretisoitumisena
toiminnaksi että myytin toiminnallisena puolena 26 , mikä puolestaan
vahvistaa myytin ja rituaalisen ajattelun läheistä sukulaisuutta.
Samalla lailla lähellä rituaalisen toiminnan käsitettä ovat myös pyhän ja
manan käsitteet. Nekin ovat niin lähellä rituaalista käyttäytymistä, ettei niiden
ja rituaalisen käyttäytymisen välinen rajanveto ole helppoa. Niin pyhä
kuin manakin ovat siinä määrin muodottomia ja liukkaita käsitteitä, ettei
niitten tarkka määrittely liene edes mahdollista. Molemmista onkin olemassa
useampia toisistaan poikkeavia käsityksiä. Jopa käsillä olevan tutkimuksen
sisältämään suppeaan rituaalisen käyttäytymisen aikaisempien tutkimusten
esittelyyn mahtuu erilaisia tulkintoja molemmista käsitteistä.
22 / Usein seremonioita käytetään tuomaan vaihtelua kokemuksiimme sekä luomaan niille rakenteen (Dissanayake
2000, 140).
23 / Laitilan (2006, 134) mukaan myytti on metaforinen totuus todellisuudesta.
24 / Esimerkkinä strukturalisteista Roland Barthes luonnehtii myyttiä seuraavasti: Ihmisen historia muuttaa
todellisen puheeksi. Siten se määrää myyttisen kielen syntymän ja kuoleman. Mytologialla on oltava historiallinen
perusta, sillä myytti on puhetta jonka historia valitsee. (Barthes 1994, 173.)
Myyttisen puheen raaka-ainetta voivat kielen lisäksi olla muun muassa elokuva, valokuva, urheilu tai mainonta.
Kuva myytin raaka-aineena onkin tärkeämmässä asemassa kuin kirjoitus, sillä kuvasta merkityksenanto
vastaanotetaan yhdellä kertaa ja analysoimatta. Samalla, kun kuvasta tulee merkityksellinen, muuttuu se kirjoitukseksi.
Myytin raaka-aineet siis kutistuvat pelkiksi merkitseviksi funktioiksi, kun myytti saa ne haltuunsa.
Toisin sanoen myytti pelkistää ne kieleksi. (Barthes 1994, 174, 177.)
Jotta raaka-aineesta tulisi myytti, sen alkuperäinen historia poistetaan ja tilalle istutetaan täysin uusi. Tämä
tapahtuu käsitteen avulla. Käsitteeseen ei sijoiteta todellisuutta vaan määrätty tieto todellisuudesta. Kun esimerkiksi
kuva muuttuu merkityksestä muodoksi, katoaa siitä tietoa. Tilalle se saa käsitteessä olevan tiedon.
Myyttinen käsite on kuitenkin muodoton ja sen sisältämä niin sanottu tieto muodostuu pelkistä mielleyhtymistä.
Myytin tehtävä ei edellisestä huolimatta ole asioitten piilottaminen, vaan niiden vääristäminen. Asiat
vääristyvät, kun myytin raaka-aineelta poistetaan sen oma historia ja se muutetaan eleeksi. Myytti käyttääkin
raaka-aineenaan mieluiten kuvia, joista merkitys on jo poistettu, kuten pilapiirrokset, pastissit tai symbolit
(Barthes 1994, 181, 183, 188). Myytin merkityksenantoa voidaan pitää eräänlaisena tekstin (kuvan) loisena.
Myytti voidaan ottaa vastaan kolmella tavalla: staattisesti, analyyttisesti tai eläytyen. Kun myytti vastaanotetaan
staattisesti tai analyyttisesti tuhotaan se paljastamalla sen intentio. Staattinen tapa on kyyninen, se on
myytin luojan tapa. Analyyttinen tapa on demystifioiva ja sitä käyttävät myytin tutkijat. Kolmas ja yleisin tapa
on myytin tarinaan eläytyminen, se on myytin lukijan tapa. (Barthes 1994, 189.)
Myytti on myytti silloin, kun se pystyy antamaan vaikutelman, että sen käsite on luonnollinen. Koska myytin
pyrkimykset on naturalisoitu, koetaan se viattomana puheena. Myytin kuluttaja pitää myytin merkityksenantoa
aina tosiasioiden järjestelmänä. Myytti kääntää antifysiksen pseudofysikseksi kaikilla inhimillisen viestinnän
tasoilla, kyseessä on silmänkääntötemppu jolla todellisuus tyhjennetään. Myytti on depolitisoitua puhetta.
Myytti siis puhdistaa ja tekee viattomiksi asiat. Se ei selitä vaan toteaa: näin on koska näin on. Se luo ristiriidattoman
maailman. Ihmisten suhde myyttiin perustuu käyttöön, ei totuuteen: depolitisointi tapahtuu aina
tarpeitten mukaan. (Barthes 1994, 191–192, 201–202.)
25 / Tarkoitan tällä, että usein rituaalisessa käyttäytymisessä tapahtuu ensin rituaalinen ajattelu, joka johtaa
rituaaliseen toimintaan. Järjestys ei kuitenkaan ole ehdoton.
26 / Émile Durkheimin (1980, 95) mielestä riitti usein on toimeenpantu myytti. Näin ei kuitenkaan ole aina.
Rituaalit eivät tarvitse välttämättä myyttiä, vaan esimerkiksi Turnerin tutkimilla ndembuilla on erittäin vähän
luomismyyttejä tai myyttejä ylipäänsä. Sitä vastoin ndembujen rituaaleissa jokaisen käytetyn liikkeen ja esineen
symbolinen eli itsensä ulkopuolelle viittaava merkitys on rituaalin kannalta tärkeä. (Turner 2007, 33.) Tämä viittaa
siihen, että ndembujen rituaalien taustalta löytyy myyttien sijasta rituaalinen ajattelu.
41