Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Uskonnosta<br />
2.1.1<br />
Durkheimin mukaan animismi ja luonnonpalvonta eivät olleet ensimmäisiä<br />
uskonnollisia kultteja, vaan ennen niitä oli ollut perustavamman laatuinen<br />
ja alkukantaisempi kultti. Tätä kulttia nimitetään totemismiksi. Totemismin<br />
perustana on sosiaalisen ryhmän, esimerkiksi heimon, jakaantuminen klaaneihin.<br />
Jokaisella klaanilla on oma toteeminsa. Klaanien yläpuolelta löytyvät<br />
niitä suuremmat kokonaisuudet, joita kutsutaan fratrioiksi. Fratriat ovat<br />
eräänlaisia veljeskuntia. Ne muodostuvat sellaisten klaanien ryhmästä, jotka<br />
yhdistyvät toisiinsa veljeyden siteillä. (Durkheim 1980, 70, 100–101, 116.)<br />
Uskontojen lisäksi on olemassa sellaisiakin uskonnollisia ilmiöitä, jotka<br />
eivät kuulu mihinkään määrättyyn uskontoon. Durkheim (1980, 55, 118) olettaa<br />
niiden olevan joko jo muinoin hävinneiden uskontojen epäyhtenäisiä sirpaleita<br />
tai muotoutuneen spontaanisti paikallisista syistä 49 . Jo totemismissa,<br />
jota Durkheim pitää kaikkien nykyisten uskontojen edeltäjänä, on hajonta<br />
havaittavissa fratrioiden jakautumisena klaaneiksi. Yhteisö oli alun perin jakautunut<br />
vain fratrioihin, joilla jokaisella oli oma toteeminsa. Durkheimin<br />
mukaan tämä pirstaloituminen jatkuu klaaneissa edelleen 50 .<br />
Arkiajattelussa uskontoon yhdistetään aina jotakin mihin uskotaan. Yleensä<br />
uskon kohteeksi ajatellaan jumala tai jumalia. Durkheim ei näe jumalien<br />
eikä minkäänlaisten muidenkaan yliluonnollisten olentojen olettamista uskonnoille<br />
välttämättömänä. Hänen mukaansa on olemassa suuriakin uskontoja,<br />
joista yliluonnolliset olennot kokonaan puuttuvat. Myös sellaisiin uskontoihin,<br />
joissa jumalia esiintyy, kuuluu paljon täysin näistä riippumattomia<br />
riittejä. Näissä riiteissä on kyse siitä, että toivottuun tavoitteeseen uskotaan<br />
päästävän mekaanisesti. Toisin sanoen, että rituaali vaikuttaa kohteeseensa<br />
välittömästi eikä intuitionvastaisen agentin välityksellä. Tällaisia riittejä<br />
löytyy kaikista uskonnoista. (Durkheim1980, 50, 53–54.) Edellisestä päätellen<br />
Durkheim piti rituaaleja ja niistä rakentuvia kultteja eräänlaisina uskonnon<br />
peruselementteinä ja uskonnon ulkoisina tunnusmerkkeinä.<br />
Uskontoa ei edellisestä huolimatta voi rajata vain kultiksi tai erilaisten ta-<br />
49 / Paikallisista syistä ja spontaanisti syntyviksi uskonnollisiksi ilmiöiksi voi luokitella esimerkiksi voodoouskonnot<br />
jumaluuksineen. Sinikka Tarvaisen (2002) mukaan voodoo-pappi Fo Idi on sanonut voodoon ja kristinuskon<br />
eroksi sen, että kun kristityt uskovat olevansa jumalan luomia, luovat voodoo-uskovaiset itse jumalansa<br />
aina kulloisenkin tarpeen mukaan (Tarvainen 2002, 36–37). Edellisestä voi päätellä, että voodoo-uskonnossa<br />
jumalia on paljon ja niistä suurin osa on paikallisia. Tästä johtuen myös niiden kanssa kommunikoimiseen käytetyt<br />
rituaalit ovat paikallisia.<br />
50 / Pyysiäisen (1997) mukaan uskonnoilla on ollut taipumusta hajota pieniksi keskenään riiteleviksi lahkoiksi<br />
jo muinaisessa Mesopotamiassa. On vaikea sanoa onko tämä hajoaminen aikojen myötä kiihtynyt mutta<br />
vähintäänkin samanlaisena tilanne vaikuttaa pysyneen. Hyvänä esimerkkinä siitä, miten eri uskontokuntien<br />
keskinäiset riidat voivat kärjistyä, on 27.12.2007 yleisradionkin uutisissa näytetty eri uskontokuntien pappien<br />
välinen nyrkkitappelu Betlehemissä.<br />
69
Change language