Lataa ilmaiseksi

27.7.2004: Yhtenä iltana […] koin outoja tunteita, että en ole tilassa yksin, vaan
joku ”hiippailee” selkäni takana. Olin kuulevinani ääniä ja näkevinäni häivähdyksiä
”sivusilmällä”. Aiemmin olin nukkunut muutamia öitä erittäin huonosti,
ehkä se käy selityksestä.
20.10.2004: Kaiken lisäksi epäilen juuri nyt omaa mielenterveyttäni, toisaalta
on kuitenkin tunne, että olen päässyt jonkin portille, pitäisi jatkaa mutta uskallanko?
Väsymyskin voi vaikuttaa, olen maalannut nyt [tauon jälkeen] yhteen
menoon klo 18–02.
Douglasta (2005a, 157–161) mukaillen voidaan luovuuden maailmaa ajatella
epäjärjestyksen ja järjestyksen sekä muodon ja muodottomuuden raja-alueena,
jolla piilee voimakkaita itseään ylläpitäviä voimia. Taiteellinen
luominen voidaan nähdä eräänlaisena toiseuden valloittamisena, jolloin
muodoton pakotetaan muotoon. Tästä näkökulmasta myös paluu arkeen
olisi tulkittavissa paluuksi muodottomuuden hallitsemalta alueelta muodon
alueelle 255 .
Toinen hyvin voimakkaasti vaikuttava kokemus ovat näyttelyn avajaiset
256 . Tuolloin paluu niin sanottuun normaaliin elämään on konkreettisimmillaan.
Avajaisissa tarjottava syötävä ja juotava, joka on avoimesti
kaikkien satunnaisestikin näyttelytilaan astuvien ohikulkijoiden nautittavissa,
vastaa Durkheimin näkemystä uhriruokailua 257 . Sen tarkoitus on yhdistää
teokset ja vieraat, ehkä taiteilijakin. Kohdallani näin ei kuitenkaan
ole, vaan tunnen jääväni sekä teosteni että näyttelyvieraiden suhteen ulkopuoliseksi.
Näyttelyvieraiden kannustus ja näyttelystä tekemät positiiviset
huomiot tuntuvat tavan vuoksi toistetulta litanialta, joskus jopa ironialta 258 .
255 / Kun myyttinen sankari palaa kotiinsa arkisen maailman rajat ylittäneeltä matkaltaan, on hänellä edessään
vaikeuksia, jotka johtuvat profaanin maailman ja seikkailun maailman erosta. Ensinnäkin arjen ihmiset suhtautuvat
sankarin uskomattomiin kertomuksiin kuin ne olisivat huumoria. Hänen on vaikeata sopeutua myös siihen,
että elämä kaikessa banaaliudessaan on totta. Ongelmaksi muodostuu sekin, että kaikki tuntuu poissaolon
aikana muuttuneen täysin käsittämättömäksi. Maailmaa sellaisena, kuin sen oli matkalle lähtiessä, ei enää ole.
Esimerkkinä paluun outoudesta Cambell käyttää tarinaa Rip van Winklestä. (Campbell 1996, 190–191.) Saman
sisältöisiä kansantarinoita löytyy myös suomalaisilta. Niissä henkilö kohtaa kuolleen ystävänsä ja pääsee hänen
kanssaan katsomaan kuolleiden valtakuntaa. Kun hän palaa luullen olleensa vain hetken poissa, on ihmisten
maailmassa ehtinyt kulua jo kymmeniä tai satoja vuosia ja kaikki on niin outoa ja erilaista, että myös tuonelassa
vierailija kuolee asiantilan oivallettuaan. (Simonsuuri 1984, 89–90.)
256 / Nietzschen (2002, 98–99) mukaan suuret teot ja teokset kääntyvät valmistuttuaan tekijäänsä vastaan.
Tämä johtuu siitä, että tekemiselleen kaikkensa antanut tekijä on nyt heikko, eikä kestä katsoa tekoaan
kasvoihin.
257 / Uhrirituaalin alkuperä on yhteisessä ruokailussa ja sen tarkoituksena on luoda eräänlainen sukulaisuussuhde
ruokailuun osallistujien välille (Durkheim 1980, 299).
258 / Myyttiseltä matkaltaan palaava sankari kokee usein, että häntä pidetään järkevien ihmisten keskuudessa
idioottina (Campbell, 190–191).
197