Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
hän mitä uskomattomimmin selityksin pyrkii tekemään itsestään täysin syyttömän<br />
tekemiinsä rikoksiin. Yliampuvuudessaan teksti ei enää nykypäivän<br />
lukijaa täysin vakuuta, liekö vakuuttanut edes aikalaisia. Taiteilijoiden esittäminen<br />
jälkipolville myyttisinä neroina ei toki rajoitu vain renessanssiin ja<br />
barokkiin. Vielä 1900-luvulla taiteilijat ja sellaiset taidemaailmassa vaikuttavat<br />
henkilöt, joille taiteilijan mystifioimisesta on ollut taloudellista tai jotain<br />
muuta hyötyä, ovat jatkaneet perinnettä. Koska nykyistä kuvataidemaailmaa<br />
tarkkaillessa saa käsityksen, ettei taiteilijamyyttien rakentaminen ole<br />
vähenemässä, voitaneen ainakin kaikkia tunnetumpia taiteilijoita pitää myyttisinä<br />
sankareina.<br />
Muinaisten myyttien sankareissa on sangen usein myös sen laatuisia ominaisuuksia,<br />
joiden ei katsota kuuluvan tai sopivan esikuville. Nämä ominaisuudet<br />
alentavat heidät tavallisten ihmisten tasolle tai joskus jopa sen alle. Ajatelkaamme<br />
esimerkiksi Gilgamesh-sankaria, jonka myytti lienee vanhin tunnettu.<br />
Huolimatta yli-inhimillisistä voimistaan Gilgameshilla oli inhimilliset<br />
heikkoutensa. Sankari-ideaalista poiketen häntä vaivasi hirvittävä kuolemanpelko.<br />
Lisäksi hän oli erehtyväinen ja teki virheitä 261 . Kun Gilgameshia vertaa<br />
taiteen sankareihin havaitsee eron siinä, että taiteen sankarit esitetään taiteellisilta<br />
teoiltaan/teoksiltaan täydellisinä. Kuolemansa jälkeen heidät balsamoidaan<br />
taidemanalla, jolloin kaikki heidän teoksensa muuttuvat suuriksi taideteoksiksi<br />
ja painossaan monin verroin kultaa kalliimmiksi. Totuus kuitenkin<br />
on, että myös heillä, kuten myyttisellä Gilgamesh-sankarilla, on heikkoutensa<br />
eli taiteellisesti heikot teoksensa. Näistä teoksista saattaa puuttua taiteellisuus<br />
jopa kokonaan, mutta taidemanaa niihin saadaan hyvällä retoriikalla ja<br />
sillä, että joku on sijoittanut kyseisiin teoksiin omaisuuksia. Teosten sijaan<br />
palvotaankin edesmennyttä taiteilijaa, tarkemmin sanottuna hänestä luotua<br />
myyttiä. Hänen teoksiaan voidaan pitää lähinnä kuvataidemaailman pyhäinjäännöksinä.<br />
Näin kuvataidemaailma paljastaa itsensä osana rituaalista käyttäytymistä<br />
ja että taide, jonka ympärille kuvataidemaailma rakentuu, onkin<br />
kuvataidemaailman näkökulmasta sivuseikka, lumetta profaanille yleisölle.<br />
Vaikka olen kaikesta edellisestä tietoinen, en kohdista kunnioitustani pelkästään<br />
esikuvieni taideteoksiin vaan tekijät saavat siitä osansa. Ja vaikka Benvenuto<br />
Cellini ei esikuviini kuulukaan, osoittaa Omaelämänkerta-teos hänen<br />
olleen hyvä tarinan kertoja.<br />
261 / Otaksuttavasti Gilgamesh oli alun perin todellinen henkilö. Hän hallitsi Urukin kaupunkia joskus 2800<br />
ja 2600 eaa. välillä ja oli Urukin ensimmäisen dynastian viides hallitsija. (Hämeen-Anttila 2003, 9.) Nähdessään<br />
ystävänsä Enkidun kuoleman valtasi hänet hirvittävä kuolemanpelko, joka pakotti hänet myyttiselle matkalleen<br />
löytääkseen Utnapishtimin ja tämän hallussa olevan ikuisen elämän salaisuuden. Utnapistimin luona Gilgamesh<br />
sukelsi merestä yrtin, joka nuorentaa ja antaa ikuisen elämän. Inhimillisessä hölmöydessään hän erehtyi kuitenkin<br />
kotimatkallaan uimaan ja jätti yrtin vartioimatta. Uinnin aikana käärme vei yrtin ja Gilgamesh jäi kuolevaiseksi.<br />
(Gilgamesh 2003, 133, 176–177.)<br />
202
Change language