Lataa ilmaiseksi

visen vastakkainasettelun, jolloin niiden välillä ei olisi selvää rajaa vaan kyseessä
olisi eräänlainen hämärä, liukuva alue. Kyseinen alue on tärkeä, sillä
surrealistinen mielikuvitus kiinnittyy tähän subjektin ja objektin välitilaan.
(Kaitaro 2001, 71, 81–82.) Ajatuksella subjektiivisen ja objektiivisen hämärästä
raja-alueesta on selviä yhtäläisyyksiä Douglasin käsittelemän muodon ja
muodottomuuden sekä järjestyksen ja epäjärjestyksen raja-alueeseen. Myös
sieltä uskotaan löytyvän mahtavia itseään ylläpitäviä voimia.
Itse olen päässyt unen ja valveen rajalle hypnagogiseen tilaan hyvin yksinkertaisesti.
Olen vain työskennellyt kuvieni parissa tauotta, kunnes väsymys
on alkanut vaikuttaa tietoisuuteen. Kun on innostunut kuvan tekemisestä,
eivät pitkät työrupeamat ole ongelma vaan työskentelyn lopettaminen.
Menetelmällä siis päästään unen ja valveen välitilaan täysin luonnollista tietä.
Tällöin teoksiin ilmestyy tekijäänsäkin yllättäviä elementtejä. Kuvaelementtien
piirtämisestä tai maalaamisesta kuvan tekijällä on niin hatarat muistikuvat,
että näiden toiseudesta nousevien muotojen tunnistaminen omiksi tekeleikseen
tuottaa vaikeuksia.
Toki surrealistinen kuvataiteilija voi maalata myös antaen spontaanien
eleiden sarjan jäsentää teoksensa (Kaitaro 2001, 90). Tätä tapaa käytän joskus
jotta pääsisin kuvan teossa alkuun. Pelkästään tätä piirustus- tai maalausmenetelmää
käyttäen on kuitenkin vaikea saada aikaan minkäänlaista esittävyyttä
200 ja menetelmässä piilee vaara, että taiteilija alkaa leikkiä taiteilijaa.
Toisin sanoen hän pyrkii tietoisesti jälkeen, jonka on tarkoitus antaa teoksen
katsojalle etukäteen harkittu ja valheellisen ”spontaani” kuva taiteilijasta
ja hänen tekniikastaan. Tämän nopeuteen perustuvan automatistisen maalaustavan
spontaaniuden voi kuitenkin korvata keskittymisen syvyydellä, jolloin
aika kuvan tekijälle muuttuu hitaammaksi ja omaan alkuunsa palaavaksi.
Palaan tähän kuvan tekemisen subjektiiviseen aikaan edempänä, kun käsitellen
omaa taiteellista työskentelyäni.
3.10.4
Surrealistien menetelmistä
Kuvataiteen alueella työskentelevillä surrealisteilla oli useita eri menetelmiä
sisäisen ja ulkoisen välitilaan pääsemiseksi. Esimerkiksi taiteilija saattoi
aloittaa työskentelynsä spontaanein viivoin ja projisoida näin muodostuneeseen
kuvioon satunnaisesti mieleen nousevia kuvia. Tätä menetelmää on
käyttänyt muun muassa quebeciläinen automatisti Paul-Émile Borduas, jon-
200 / Masson ja Miró onnistuivat tätä tekniikkaa käyttäen liikkumaan esittävän ja abstraktin piirustuksen ja
maalauksen rajoilla (Kaitaro 2001, 83–84). He eivät kuitenkaan pyrkineet esittävyyteen, vaan lopettivat teostensa
työstämisen kun tunsivat siirtyvänsä esittävän taiteen puolelle.
164