Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
merkiksi Hardyn uskonnollisten kokemusten luokittelujärjestelmässä kokemukset<br />
on jaettu 12 pääryhmään ja 90 alakategoriaan. Aineisto tähän kategorisointiin<br />
on kerätty etupäässä kristillisistä kulttuureista ja uskonnollisten<br />
kokemusten kirjo laajentuisi entisestään, jos kategorisoinnin ulottaisi<br />
muihin uskontoihin. Kognitiivisessa uskontotieteessä käytetään Starkin<br />
yhdessä Glockin kanssa laatimaa ”uskonnollisten kokemusten taksonomiaa”,<br />
joka perustuu kokemukselliseen intensiteetin jaottelemiseen neljään<br />
asteeseen. Ensimmäinen ja lievin kokemustyypeistä koostuu vahvistavista<br />
kokemuksista, siinä ihminen vain tiedostaa intuitionvastaisen agentin läsnäolon.<br />
Toisen asteen kokemukset ovat vastavuoroisia, niissä ihminen havaitsee<br />
olevansa intuitionvastaisen agentin huomion kohteena. Muun muassa<br />
ihme-, rangaistus- ja pelastuskokemukset kuuluvat tähän ryhmään.<br />
Kolmannen kategorian muodostavat ekstaattiset kokemukset. Niissä ihmisen<br />
ja intuitionvastaisen agentin vastavuoroinen suhde syvenee muuttuen<br />
samalla vahvasti tunteenomaiseksi. Tälle kokemustyypille ovat tyypillisiä<br />
erilaiset fyysiset oireet. Neljättä kokemustyyppiä nimitetään ilmoituskokemukseksi.<br />
Sen kokeneet uskovat päässeensä osalliseksi ylimaallisesta<br />
tiedosta, suunnitelmasta tai toiminnasta. Tämän seurauksena he tuntevat<br />
saaneensa intuitionvastaiselta agentilta tehtävän toteutettavakseen. (Ketola<br />
2008b, 96–97, 101.)<br />
Kysymys on kuitenkin aina yksilöiden tuntemista elämyksistä tai kokemuksista.<br />
Koska hurmioituminen on jokseenkin henkilökohtaista, ei sen<br />
määrittely ole helppoa. Kokijalleen hurmioitumisen kuvailu jälkeenpäin on<br />
hyvin vaikeaa, useimmiten mahdotonta. Hurmioitumista vierestä seuraava<br />
taas ei voi mitenkään päästä siitä osalliseksi, vaan se näyttäytyy hänelle korkeintaan<br />
toiseutena tai toisen outona käyttäytymisenä. Parhaiten hurmiota<br />
kuvaakin ”sanoinkuvaamaton”.<br />
Hurmioituminen on aina jonkin asteista tietoisuuden tilan muuttumista.<br />
Yleensä vaikutus on hetkellinen, joskus pysyvä. Hurmioituminen voi tapahtua<br />
kollektiivisesti, jolloin se on ryhmän suorittamien seremonioiden seuraus.<br />
Hurmion voi saavuttaa myös yksin. Uskonnoissa ja magiassa hurmioitumiseen<br />
pyritään tietoisesti, jolloin se itsessään on tiettyjen rituaalien päämäärä.<br />
Hurmioitumista tai muita elämyksellisesti koettuja tunnetiloja ei nykytiedon<br />
mukaan voida palauttaa pelkästään ruumiillisiksi tiloiksi tai kognitiivisiksi<br />
konstruktioiksi. Niitä voidaan kuitenkin pitää erityisinä mielen kykyinä,<br />
joilla on omat rakenteensa. Neurotieteet ovat osoittaneet elämyksellisesti<br />
koettujen tunnetilojen perustuvan mutkikkaampiin prosesseihin, kuin aiemmin<br />
on luultu. (Ketola 2008b, 94.)<br />
Hurmiotilasta käytetään useita eri nimityksiä riippuen sen voimakkuudesta,<br />
kulttuurista, jossa kyseinen hurmioitumisen tapa esiintyy ja siitä,<br />
missä diskurssista kyseisestä kokemuksesta puhutaan. Esimerkkeinä eks-<br />
47
Change language