Lataa ilmaiseksi

2.7.2
Yliluonnolliset lahjan vaihtajat
Ihmisten lisäksi lahjoja annetaan myös esi-isille, luonnolle, jumalille ja hengille.
Kun lahjoja annetaan intuitionvastaisille agenteille tai intuitionvastaiseksi
käsitetylle luonnolle, on siinä kyse samasta vastavuoroisuuden velvoitteesta
kuin ihmisten välisessä lahjojen vaihdossa. Toisin sanoen luonto ja
intuitionvastaiset agentit pakotetaan lahjoilla antamaan vähintään yhtä arvokkaan
vastalahjan ihmiselle tai yhteisölle, siis ensimmäisen lahjan antajalle.
Tällaisia lahjoja voivat olla esimerkiksi runsas metsänriista tai kalasaalis,
suotuisat säät, hyvä terveys ja sotaonni. Koska tällaisessa tapauksessa lahja
usein antamisen yhteydessä tuhotaan, on kyseessä uhraaminen.
Mauss kertoo, että Koillis-Siperiassa ja Beringinsalmen molemmin puolin
asuvat alkuasukkaat vaihtoivat lahjoja myös elävien nimistössä olemassaoloaan
jatkavien kuolleitten henkien kanssa. Tämä tarkoittaa, että jos esimerkiksi
lahjan vaihto tapahtuu sellaisten henkilöiden välillä, jotka ovat saaneet
nimensä vainajien mukaan, ottavat myös samannimiset kuolleiden henget
osaa kaimojensa palkitsemiseen. (Mauss 2002, 43.)
Mauss näkeekin sekä ihmisten välisen että ihmisten ja jumalien välisen
vaihtamissopimuksen valaisevan uhraamista. Parhaiten yhteys on havaittavissa
Beringin salmella, Saint-Lawrencen saarella asuvan tšktši- ja eskimoväestön
yhteisöissä. Siellä lahjojen vaihtajat esiintyvät potlatchia vietettäessä
rituaalinaamioihin pukeutuneina ja uskovat olevansa niiden henkien vallassa,
joiden nimeä he kantavat. Näin pyhät olennot on ikään kuin pakotettu
mukaan vaihtorituaaliin. (Mauss 2002, 44.)
Maussin mielestä jumalat ja vainajien henget olivat jo määritelmällisesti
ihmiskunnan ensimmäisiä vaihtokumppaneita. Tätä hän perustelee sillä,
että näiden intuitionvastaisten agenttien uskottiin olevan maailman varallisuuden
todellinen omistaja 74 . Vaarallisinta sekä yksilöille että yhteisölle uskottiin
olevan, jos henkiolentojen kanssa käytävästä lahjanvaihdosta kieltäydyttäisiin.
Uskottiin, että uhrissa toteutuva lahjan tuhoaminen, esimerkiksi
orjan tappaminen, pakottaisi henget ja jumalat vastalahjaan. Uhrattiin henkiolennoille,
jotka inkarnaatiossa ilmestyivät eläviin kaimoihinsa. Ihmiset
olivat siis yliluonnollisten kaimojensa rituaalisia liittolaisia. (Mauss 2002, 45.)
74 / Mauss siis ajattelee joko uskontoa tai magiaa jonkinlaisena kulttuurin peruselementtinä, jota ilman
mikään, esimerkiksi tavaroiden vaihtaminen, ei olisi ollut mahdollista? Georges Bataille jatkaa Maussin ajatusta
pidemmälle. Hänen mukaansa kuluttaminen pitäisi jakaa kahteen alueeseen: tuottavaan kuluttamiseen, jolla
pyritään pitämään yhteisö elävänä ja toimivana sekä tuottamattomaan tuhlaukseen. Nykyisin vallalla oleva porvarillinen
kuluttamisen malli, jossa pyritään välttämään tuhlausta ja kilpailu keskittyy omaisuuden keräämiseen,
on Bataillen mielestä toisarvoista alkuperäiseen tuhlauksenperiaatteeseen nähden. Vaihdon hän näkee alun perin
tuhlauksena, jonka pohjalle omaisuudenkeruuprosessi on kehittynyt. Näin ollen tuhlaus olisi rationaalisen
talouden perusta. Taiteet kuuluvat Bataillen mukaan joko symbolisen tai todellisen tuhlauksen piiriin (Bataille
199, 115, 18, 20.)
86