Lataa ilmaiseksi

Löytyisikö rituaalisen käyttäytymisen ulkopuolelta jotakin, joka muistuttaisi
sitä läheisesti? Rituaalisen käyttäytymisen toiminnallista puolta, joka
siis on rituaali, muistuttaa jo edellä mainittu pakko-oireista kärsivien henkilöiden
kaavamaisena toistuva, tahdosta riippumaton toiminta 27 . Moraali ja
rituaalinen ajattelu muistuttavat siinä mielessä toisiaan, että yhteisön käsitykset
oikeudenmukaisuudesta, siveellisyydestä ja hyvistä tavoista kuuluvat
osana rituaaliseen ajatteluun. Tietyissä tapauksissa rituaalinen ajattelu saattaa
muistuttaa erehdyttävästi myös rationaalista ajattelua. Lähemmässä tarkastelussa
kuitenkin ilmenee, ettei se perustu rationaalisuuteen eli loogisen
ajattelun mukaiseen järjen käyttöön, vaan tunteisiin ja uskomuksiin. Rituaalinen
ajattelu saa voimaa rituaaleista, jotka pohjaavat elämyksiin ja kokemuksiin.
Jyrkkää rationaalista ajattelua edustaa logiikka. Siinä luotetaan kokemuksen
sijasta järkeen ja uskotaan tiedon saavuttamiseen ajattelun avulla.
Logiikka käyttää formaalikieltä, joka eroaa luonnollisesta kielestä. Ominaisuuksien
ja suhteiden se olettaa olevan olemassa samassa mielessä kuin
olioidenkin. Koska luonnollinen kieli on pitkää, eikä se täysin vastaa maailmaa,
sillä ei voi kertoa kaikkia maailman asioita. Siksi logiikka konstruoi
formaalikieliä, jotka ovat konkreettisia merkityksettömien symbolijonojen
joukkoja. Tämän jälkeen se rakentaa matemaattisen abstraktion asioista,
joista se on kiinnostunut. Viimeiseksi formaalikieli tulkitaan siten, että se
puhuu kyseisen abstraktion eli mallin ilmiöstä. (Miettinen 1971, 9.) Logiikka
jakautuu moniin eri alalajeihin.
Logiikassa siis käytetään merkityksettömiä symboleja, jotta päästäisiin
mahdollisimman täydelliseen yksiselitteisyyteen. Näin toimien loogisen väitteen
totuuden pitäisi säilyä riippumatta esimerkiksi oliolajista, ajasta tai paikasta.
Rituaalisessa ajattelussa sitä vastoin juuri luonnollisen kielen käyttö
on ehdottoman tärkeää, koska rituaalinen väite on ajasta ja paikasta riippuvainen.
Esimerkiksi ihme tapahtuu vain tietylle henkilölle tietyssä paikassa,
tiettyyn aikaan ja tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Kuka tahansa, koska
tahansa ja missä tahansa ei nouse kuolleista tai jaa meren vesiä, jotta koko-
27 / Pascal Boyerin (2007, 271–272) mukaan rituaalinen käyttäytyminen muistuttaa sellaisia automaattisia
toimintoja, joista pakko-oireiset (OCD) ihmiset kärsivät. Rituaalia onkin Boyerin mukaan kuvattu yhdeksi kollektiivisen
pakkomielteen muodoksi. Käänteisesti myös pakkomielteet on voitu nähdä ihmisten yksityisinä uskonnollisina
rituaaleina. On myös osoitettu, että pakko-oireista ja rituaalisesta käyttäytymisestä löytyy pinnallisten
samankaltaisuuksien lisäksi syvempääkin yhtäläisyyttä. Molemmissa toistuvat samat teemat, kuten puhtaus
ja saastuminen.
Pakonomaisesti toistuvan käsienpesun ja itsensä puhdistamisen lisäksi rituaalista käyttäytymistä muistuttavien
automaattisten toimintojen ryhmään voi laskea siivouspakon. Siitä kärsivät puhdistavat esimerkiksi asuntojaan
lähes jatkuvasti. Sigmund Freud nimittää tällaista pakkotoimintaa leikillisesti ”kotirouvapsykoosiksi”
(Freud 2006, 30).
Dissanayaken (2000, 141–142) mukaan psykoanalyyttinen teoria käyttääkin termejä ”rituaali” ja ”rituaalinen”
kuvaamaan pakkoneuroosia. Hänen mielestään sosiaaliset rituaalit olisi kuitenkin parempi johtaa synnynnäisistä
rytmismodaalisista kyvyistä, jotka ovat käytössä kun äiti ja pieni lapsi pyrkivät keskenään kontaktiin, yhteisymmärrykseen
ja sopusointuun.
42