Lataa ilmaiseksi

28
olekaan antropologi enkä sosiologi. Tiesin hänen olevan antropologien ja sosiologien
keskuudessa tunnettu ja Uskontoelämän alkeismuodot -teoksen olevan
klassikko, johon useissa myöhemmissä teoksissa on viitattu. Toki tiesin
myös, että Durkheimin Australian alkuperäiskansoja koskevat tiedot olivat
epäluotettavia ja että kyseisellä teoksella oli aikoinaan myös poliittisia tarkoitusperiä.
Tutkimuksen näkökulmasta näillä seikoilla ei kuitenkaan ollut merkitystä.
Sen sijaan pidin hyödyllisenä Durkheimin tapaa eritellä ja luokitella
erilaisia rituaaliseen käyttäytymiseen kuuluvia seikkoja. Siksi Uskontoelämän
alkeismuodot toimi tutkimuksen näkökulmasta käyttökelpoisena työkaluna.
Kulttuuriantropologiassa Durkheim edustaa strukturalistis-funktionalistisia
tutkimussuuntia. Niissä päähuomio kiinnitetään kulttuuri-ilmiöiden toiminnallisiin
ja rakenteellisiin malleihin ja niiden historia ja muutokset jätetään
vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen kohteina ovat sosiaaliset ryhmät,
organisaatioiden rakenteet ja toiminta. (Sarmela 1993, 32–33.) Kuvaillessani
rituaalisen käyttäytymisen ilmenemistä kuvataiteen tekemisessä ja kuvataidemaailmassa
kiinnitin päähuomioni rituaalisen käyttäytymisen rakenteellisiin
ja toiminnallisiin malleihin. Tässä työssä Durkheimin teos oli oivallinen
opas ja työkalu.
Lisäksi löysin Durkheimin avulla Marcel Maussin ja Mary Douglasin. Hekin
ovat olleet tärkeitä oppaita tutustuessani rituaaliseen käyttäytymiseen.
Myös heidän teoksiaan olen käyttänyt ikään kuin ”lapioina” omien tulkintojeni
esiin kaivamiseksi.
Marcel Mauss oli Durkheimin työtoveri ja hänen perinteensä tunnettu
jatkaja. Antropologiassa häntä pidetään ranskalaisen strukturalismin edeltäjänä
(Sarmela 1993, 33). Manaa ja potlatchia käsittelevässä tutkimuksessaan
Lahja Mauss antaa uusia näkökulmia manaan talismaanina, varallisuuden
lähteenä sekä varallisuuden mukanaan tuomana kunniana ja arvovaltana.
Lisäksi hän esittelee ”totaalisten suoritteiden järjestelmän”, jota kutsuu
nimellä potlatch. Olen havainnut sekä omassa taiteellisessa työskentelyssäni
että kuvataidemaailmassa yleisemminkin rituaalisia ajatus- ja käyttäytymismalleja,
jotka muistuttavat läheisesti Maussin manan ja potlatchin käsitteitä.
Mauss tutkimuksineen sopi siis hyvin täydentämään Durkheimin rituaalisen
käyttäytymisen analyysiä.
Myös Mary Douglasin katsotaan kuuluvan Durkheimin perinteen jatkajiin.
Hänellä on merkittävä asema kulttuuriantropologian tutkimusalalla, jota nimitetään
uskontoantropologiaksi (Sarmela 1993, 54–55). Teoksessaan Puhtaus
ja vaara (2005) Douglas analysoi rituaalista tapaa kategorisoida maailma
ja jakaa se kategorioiden sisään mahtuvaan hyvään sekä niiden rajoille ja ulkopuolelle
jäävään pahaan. Vastaavanlainen kategorisointi löytyy myös kuvataiteen
piiristä. Kategorisointia esiintyy sekä kuvataidemaailmassa yleisesti
että yksittäisen taiteilijan teoissa ja ajattelussa. Douglasin teos toimi oiva-