Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
sia tai kokemuksia erilaisista ihmeistä esiintyy erittäin harvoin eikä monia<br />
uskonnoille ominaisia piirteitä voida selittää pelkästään mystisiin kokemuksiin<br />
tukeutumalla. Ainakaan länsimaissa ei hurmioitumiskokemusten ja uskonnollisiin<br />
organisaatioihin kuulumisen välillä ole hänen mukaansa yhteyttä.<br />
Tästä Ketola päättelee, että uskonnon kokemuksellinen puoli ei ole kovinkaan<br />
riippuvainen sen institutionaalisesta puolesta.<br />
Ketola tarkoittaa lähinnä nykyisiä, länsimaisessa kulttuurissa esiintyviä<br />
uskontoja. Laajemmin ymmärrettynä epätavalliset kokemukset hänen mukaansa<br />
valaisevat uskontojen kokonaiskuvaa ja tukeutuen Bourguigion tekemään<br />
tilastolliseen vertailuun hän esittää, että ”muuntuneet tajunnantilat<br />
– esimerkiksi samanismin ja prosessioriittien yhteydessä – ovat keskeisiä ja<br />
vakiintuneita kulttuurin osatekijöitä 90 prosentilla maailman traditionaalisista<br />
kulttuureista” (Ketola 2008b, 98–99.)<br />
Tämä viittaa siihen, että uskonnon syntyvaiheessa ja niin kauan kuin se<br />
säilyttää alkuperäisyytensä ovat voimakkaat, taide-elämyksiä muistuttavat kokemukset<br />
sille hyvinkin tärkeitä. Kun uskonto sitten on vakiintunut ja siitä<br />
on tullut esimerkiksi valtion uskonto, muuttuu myös sen rooli yhteisöä palelevana<br />
organisaationa byrokraattiseksi. Samalla äärimmäisiä tunnetiloja aiheuttavat<br />
rituaalit joutuvat väistymään useammin toistuvien mutta tunnelataukseltaan<br />
heikkojen jumalanpalvelusten tieltä. Toisaalta nykytaiteenkaan<br />
kokemuksellinen puoli ei ole kovin riippuvainen sen institutionaalisesta puolesta<br />
eikä taiteen päätehtävänä pidetä elämysten aiheuttamista.<br />
Denis Dutton (2009, 229–230) väittää, ettei taide ole uskonnollista. Uskonnot<br />
ovat toki hyödyntäneet taiteita esihistoriallisista ajoista alkaen, koska<br />
taiteilla on kyky huomion kiinnittämiseen sekä käsityskyvyn ja rajojen ylittämiseen.<br />
Niiden avulla on mahdollista luoda rituaaleja ja seremonioita. Estetiikan<br />
historiasta Dutton löytää useampia julistuksia, joissa taiteen aikaansaamia<br />
voimakkaita elämyksiä pidetään perusolemukseltaan samoina kuin<br />
hengellisestä antaumuksesta syntyneitäkin. Uskonnot siis käyttävät taiteita<br />
ikään kuin työkaluinaan. Kuitenkaan ei ole olemassa näyttöä, että taide olisi<br />
uskonnollista.<br />
Dutton on oikeassa, taide kokonaisuudessaan ei ole uskonnollista. Jos uskonnoista<br />
kuitenkin poistetaan kaikki taiteellisen toiminnan elementit, kuten<br />
runous, pyhät kertomukset, dramaturgia, esiintymisasut ja pyhät kuvat<br />
sekä kaikenlainen musiikki, tanssi ja arkkitehtuuri, ei uskonnoille jää paljoakaan<br />
rakennusaineita. Se, että uskonnoilla yhä edelleen on vankka jalansija<br />
inhimillisissä kulttuureissa, johtuu pitkälti taiteen ja uskonnon yhteen nivoutumisesta.<br />
Näin on siitä huolimatta, että läheskään kaikki taide ei ole uskonnollista<br />
ja osa siitä on jopa uskontojen vastaista.<br />
37
Change language