Lataa ilmaiseksi

käyttäen, jolloin työskentelyn lopputulokset ovat aina jossain määrin sattumanvaraisia,
saattaa luomista aloittaessa joskus edelleen yllättää jännitys ja
pelko siitä miten teoksiini tullaan suhtautumaan. Tuolloin palaavat taas taiteilijuuden
alkuaikojen kysymykset: olenko ollut esillä tarpeeksi aktiivisesti
ja tulenko taiteilijana hyväksytyksi.
Myös itse teoksiini asettamani tavoitteet kasvavat teos teokselta, lisäten
potlatchmaista kierrettä. Uusien teosten pitäisi aina hieman poiketa aikaisemmista
ja antaa yleisölleen jotain uutta, parempaa ja ennennäkemätöntä.
Lisäksi niiden pitäisi olla myös teknisesti parempia. Pyrkimyksenä on siis jatkuva
itsensä ylittäminen, mikä käytännössä on täysin mahdotonta.
Rituaalinen käyttäytyminen
työmuistiinpanoissa ja niiden
tulkinnassa
4.3
Rituaalinen käyttäytyminen tuntuu leviävän pyhän tavoin kaikkeen, mikä joutuu
sen kanssa kosketuksiin. Työmuistiinpanoja tehdessäni se ilmeni hurmioitumisena,
minkä koin aluksi vaikeuttavan elämysten ja kokemusten muistiinmerkitsemistä.
Alussa oli vaikeuksia myös työskentelyn aikana kokemani
mieleen palauttamisessa. Kun elämysten muistaminen sitten alkoi luonnistua,
huomasin liukuvani niitä muistiin merkitessäni helposti uudestaan kuvanteon
aikana kokemaani hurmioituneeseen mielentilaan. Luultavasti teoksiin uudelleen
eläytyminen johtui siitä, että tein muistiinpanot välittömästi työrupeaman
jälkeen, kun olin edelleen luomisen edellyttämässä herkistyneessä mielentilassa.
Toisaalta hiemankin myöhemmin muistiin merkitystä olisi saattanut jo jotain
oleellista unohtua. Aluksi tämä tuntui kiusalliselta, sillä pyrin muistiinpanoissani
”objektiivisuuteen”. Vasta kun taiteellinen työskentely ja sen muistiin
kirjoittaminen olivat jo ohi, ymmärsin muuttaa näkökulmaani siten, että
käsitin uudelleen eläytymisen tekevän muistiinpanoistani eräällä tavalla autenttisia,
maalauksen ja tekijän ”yhtymyksessä” kirjoitettuja. Seuraavassa työmuistiinpanossa
työrupeaman jälkeen 21.1.2003 katselen juuri valmistunutta
maalaustani ja kirjoitan työpäiväkirjaani, kun yllättäen huomaankin merkitseväni
muistiin sitä, miten parhaillaan elän uudestaan jo maalaamiani muotoja:
[…]kun katson maalausta ”valmiina” kauempaa, kaikki, mitä olen tehnyt ns.
improvisoiden, näyttää todella siltä kuin siinä tarinassa, jonka läpi maalatessani
kuljin. Tarina on hieman kuin ”Kylli-tädin” opastama matka orgaanisen
saastan muodostaman labyrintin läpi. – Pimeissä onkaloissa ja aukoissa on sa-
207