Lataa ilmaiseksi

on muistuttaa sosiaalisten arvojen uusintamisen rajoista. Kulttuurista riippuu,
miten niihin suhtaudutaan. Niihin voidaan suhtautua joko uhkana tai
odotettuina uusiutumisen lähteinä 79 . Nähdäänkö jokin puhtaana ja/tai kauniina,
on Douglasin mukaan havaintotapahtuman tulkinta, joka perustuu
kulttuurin asettamiin kategorioihin. Toisin sanoen esine, joka on oikeassa
ympäristössä kaunis ja puhdas muuttuu väärään paikkaan eli kategoriansa
ulkopuolelle asetettuna epäpuhtaaksi 80 . Epäpuhdas siis syntyy, kun aletaan
systemaattisesti luokitella ympäröivää maailmaa ja nähdään saastaisena se,
mikä on joko jäänyt luokituksen ulkopuolelle tai joutunut väärään lokeroon.
(Douglas 2005a, 85–92, 108–109, 237–238.)
Kohdistaessaan huomionsa anomalioiden rituaaliseen käsittelyyn Douglas
(2005a, 243) osoittaa niiden symboliarvon tärkeyden. Hän näkee niiden ilmentävän
hahmotonta luovaa voimaa, josta rituaalien suorittajat saavat uutta
voimaa arvokategorioittensa säilyttämiseksi. Kaikki sosiaaliset järjestelmät
joutuvat Douglasin mukaan silloin tällöin uusintamaan itseään. Tämä tapahtuu
muodon ja ei-muodon rituaalisessa dialogissa.
2.9
Douglasin ajatteluun
kohdistettua kritiikkiä
Olli Lagerspetz (2006, 88–90, 92–93, 101–102, 107) suuntaa kritiikkinsä Douglasin
määrittelemään likaisuuden käsitteeseen. Hän epäilee onko Douglas täysin
oivaltanut, että ne puhtauden käsitteet joita hän käyttää kuuluvat kolmeen
erilaiseen kategoriaan: likaiseen, epäpuhtaaseen ja saastuneeseen. Douglasille
puhtaus on Lagerspetzin mukaan aina rituaalista. Hän ei tee eroa muinaisten
heprealaisten puhtaussääntöjen ja arkisen suursiivouksen välille. Doug-
79 / Odotuksenmukaisia anomaliat ovat esimerkiksi taideyhteisössä. Kuitenkin taideyhteisöä ympäröivä yhteiskunta
voi samaan aikaan suhtautua kyseisiin anomalioihin ikään kuin ne olisivat sille huomattavankin suuri
uhka. Tästä esimerkkinä käyttävät Anttonen ja Viljanen (2005, 12) Harro Koskisen teosta Sikamessias. Hyviä esimerkkejä
olisi löytynyt myös kirjallisuutemme piiristä, esimerkiksi Hannu Salama romaanillaan Juhannustanssit.
80 / Tom Sandqvist (1998, 51, 56, 59) esittelee englantilaisen Mark Cousinsin teorian rumasta. Cousins on
käyttänyt Douglasia yhtenä lähteistään ja hän määrittelee ruman hyvin samaan tapaan kuin Douglas epäpuhtaan.
Rumalle kuten epäpuhtaallekin on tyypillistä sen esiintyminen väärässä paikassa. Cousins on sitä mieltä,
ettei rumalle objektille edes ole mitään oikeaa paikkaa vaan subjektin paikka määrittää ruman. Ruma siis ei
määrittele sitä itse. Ruma yhdistetäänkin usein likaan ja saastaisuuteen. Rituaaliseen ajatteluun viittaa Cousinsin
väite, että rumuuden luonne päätetään toden ja väärän välisessä kamppailussa, jolloin erehdys tuomitaan
aina ruman osaksi. Sandqvist näkee yhtenä ruman tehtävistä kauneuden voimistamisen. Hän esittää vertauksen
kristinuskoon, jossa paholaisen tehtävä on tukea jumalaa.
Sandqvist (1998, 49) ehdottaa kauniin tarkoitukseksi järjestyksen tuomista sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan.
Näin ajatellen voidaan kaunis nähdä inhimillisenä tapana ajatella maailmaa kategorioiden kautta, jolloin ruma
samoin kuin Douglasin epäpuhdas ovat uhka, joka vaatii lepyttämistä.
88