Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
talla lepäävästä minuudesta, jonka eduskuvien läpi on mahdollista nähdä aina<br />
olioiden perustaan saakka. Tällöin taiteilijan katse kääntyy itseen ja hän<br />
kokee olevansa samaan aikaan sekä subjekti että objekti.<br />
Dionyysisestä kokemuksesta ja vähän apollonisestakin<br />
Apollonista unta Nietzsche piti kauniina lumeena, joka esitti synkän ja ikävänkin<br />
ilolla (Nietzsche 1994, 1/11). Kuvataidetta hän nimitti apollonisen hurmion<br />
aikaansaamaksi. Se oli hänelle silmän kiihottumista. Toinen taiteellisen<br />
hurmioitumisen tila oli kokonaisvaltainen ja sen alueeseen kuului Nietzschen<br />
mukaan osa musiikkia ja tanssi, sitä hän nimitti dionyysiseksi. (Nietzsche<br />
1995a, 68.) Dionyysinen taide perustui hurmion ja ekstaasin kanssa leikittelyyn.<br />
Dionyysisessä tilassa ihminen ei ollut enää oma itsensä, vaan hän<br />
tunsi olevansa jumala eikä taiteilija ollut enää ihminen vaan hänestä oli tullut<br />
taideteos. Taiteilijan ollessa dionyysisessä tilassa hän koki maltillisuuden<br />
ja hurmion samanaikaisesti ja rinnakkaisina. Dionyysinen taiteilija hallitsi<br />
ei-vielä-hahmoksi-tulleen tahdon kaaosta. Hän pystyi tahtonsa mukaan luomaan<br />
siitä joko täysin uuden maailman tai vanhan, ilmiönä tunnetun maailman<br />
uudestaan. Dionysos villeine palvontajuhlineen paljasti totuudeksi<br />
sen kohtuuttomuuden, joka ilmenee kärsimyksessä, halussa ja tuntemisessa<br />
(Nietzsche 1994, 1/11, 2/11, 3/11, 6/11). Teoksessaan Ecce Homo Nietzsche (2002,<br />
96) laajensi dionyysisen käsittämään musiikin ja tanssin lisäksi myös osan<br />
runoutta. Tämä siksi, että hän kirjoittaessaan Näin puhui Zarathustra -runoelmaansa<br />
oli itse kokenut dionyysisen hurmioitumisen.<br />
Millainen sitten oli se dionyysinen ekstaasi, jonka Nietzsche itse koki?<br />
Nietzsche tunnisti sen inspiraatioksi siinä merkityksessä, missä vanhan ajan<br />
runoilijat sanaa käyttivät. Kokemuksen aikana hän tunsi itsensä pelkäksi välineeksi<br />
valtaville voimille, pelkäksi inkarnaatioksi. Kaikki näyttäytyi ikään<br />
kuin valon sisällä ja kirjoittaessaan hän koki, kuin oliot asettuisivat itse tarjolle<br />
metaforiin. Asiantilaa hän kuvasi ilmestyksen käsitteellä. Ilmestyksessä<br />
jokin tulee yhtäkkiä näkyville ja kuuluville, riepottelee ja ravistelee. Sen aikana<br />
ajatus leimahtaa kuin salama, välittömästi valmiissa muodossaan. Hurmioitunut<br />
kokee syvän onnen elämyksen, jonka aikana hän tuntee vallan tunteen<br />
sekä olevansa riippumaton ja vapaa, jumalallinen. Hienonhienot väristykset<br />
ja vavahdukset tuntuvat koko kehossa. Toisinaan haltioitumisen voimakkuus<br />
purkautuu itkuun. Kokemus ilmeni Nietzschelle niin voimakkaana,<br />
ettei hän uskonut moista koetun vuosituhansiin. Väkevyydessään se kulutti<br />
Nietzschen voimat ja hän joutui toipumaan pari viikkoa sairaana maaten.<br />
Inspiraation vallassa kirjoittamaansa Näin puhui Zarathustraa Nietzsche<br />
piti teoksena, jossa dionyysinen on tullut korkeimmaksi teoksi. (Nietz-<br />
56
Change language