Lataa ilmaiseksi

daan katsoa alkaneen näillä menetelmillä runoudessa tehdyistä kokeiluista.
Surrealismin alkuaikoina Andre Breton, jota pidetään surrealismin pääideologina,
kiinnostui hallusinatorisista ilmiöistä. Niitä esiintyy niin sanotussa
hypnagogisessa tilassa eli valveen ja unen rajamailla. Breton huomasi,
että hänen mieleensä nousi juuri ennen nukahtamista hallusinatorisia ja
hyvin runollisia lauseita. Breton oivalsi, että samanlaisia lauseita sai aikaan
myös nopealla automaattikirjoituksella. (Kaitaro 2001, 14–15.) Nopea automaattikirjoitus
tarkoittaa kaiken mieleen tulevan niin nopeaa muistiin kirjoittamista,
ettei kirjoittaja tekstin syntyvaiheessa ehdi suorittaa tekstilleen
minkäänlaista sensuuria. Olennaista on, että runoilija menettää ainakin jonkin
verran kontrolliaan tekstiinsä.
Surrealistien tavoitteena ei kuitenkaan ollut tekijän tietoisuuden täydellinen
tukahduttaminen vaan tietoisen ja tiedostamattoman todellisuuden
saattaminen vuorovaikutukseen keskenään. Myös sisäisen ja ulkoisen todellisuuden
yhteen saattamisen huomattiin edesauttavan aidosti ennakoimattoman
synnyttämisessä. Breton pyrki purkamaan subjektiivisen ja objektii-
196 / Maalauksen keskellä hoipertelee umpihumalainen Silenus. Groteski alaston hahmo on kuvattu vanhana,
kaljuna, parrakkaana ja lihavana. Hänen raskasta ja velttoa olemustaan ympäröi iloisten kannattelijoiden
joukko, joka koostuu eläimistä, satyyreistä, lapsiaan imettävästä naispuolisesta faunista ja ihmisistä. Aivan Silenuksen
takana kävelevä musta mies puristaa tätä leikillisesti pakarasta. Maalaus sijaitsee Münchenin Pinakhotek-museosta.
197 / Surrealismi tarkoittaa ylirealismia, ei kuitenkaan realistisen illuusion luomista vaikka sekään ei ole
surrealismissa pois suljettua. Alun perin surrealismilla ei ollut mitään tekemistä kuvataiteen kanssa. Päinvastoin
kuvataiteen keinoin ei uskottu edes voitavan luoda surrealistisia teoksia. Surrealismin välineitä olivat kieli ja
kirjoitus. (Kaitaro 2001, 9.)
Surrealismi pyrkii hävittämään kaikesta esittämästään arkisen tuttuuden ja esittämään turvallisiksi koetut
asiat ja oliot hämmentävinä, outoina ja ihmeellisinä. Pyrkimyksenä on nostaa tietynlaisen provokaation avulla
esiin uusia todellisuuden näkemisen tapoja. Taiteen lisäksi keinoina niiden esiin nostamiseksi käytettiin erilaisia
seuraleikkejä, hämmästyttävien kohtaamisten ja sattumien provosointia, kaupungilla harhailua ja kaupungin
irrationaalista kaunistamista sekä poliittista toimintaa. Surrealismin idea perustuu surrealististen teosten ja
kokemusten aikaansaamaan voimakkaaseen haltioitumisen tunteeseen (Kaitaro 2001, 10, 11).
Avantgardistisena liikkeenä surrealismi pyrki purkamaan muuhun modernismiin kuuluvaa käsitystä taiteesta
taiteen vuoksi ja integroimaan taiteen muuhun elämään. Siinä moderni kääntyy itsensä kritiikiksi. ”Surrealistien
teoreettiset kirjoitukset voidaankin nähdä järjen yrityksenä ymmärtää järjetöntä, irrationaalista ja sen osuutta
elämässämme” (Kaitaro 2001, 11, 12).
198 / Surrealistien runokuvia vastaavia ilmaisuja löytyi myös barokkirunoilijoiden retoriikasta. Se muunsi
esimerkiksi runoilijan rakastetun tätä raatelavaksi karhuksi (Kaitaro 2001, 46–47). Ideana oli, että hyvässä runokuvassa
yhdistetään kaksi toisilleen vastakkaista elementtiä.
199 / Surrealismi ilmaisee itseään lähes kaikkien taiteen muotojen avulla (Kaitaro 2001, 10). Siksi surrealismi
voi tyylillisesti liikkua vapaasti barokissa ja sitä vanhemmissakin tyyleissä. Surrealistisia piirteitä löytyy jo paljon
sitä itseään vanhemmasta taiteesta. Hyviä esimerkkejä ovat aikaisemmin käsitelleet Bosch ja Rabelais tai vaikkapa
kivikautinen Les Trois Frèresin luolan Tietäjä tai Noita. Altti Kuusamon mukaan surrealismin aikakausi nosti
esiin esimerkiksi renessanssin loppupuolella vaikuttaneet ja jo unhoon jääneet manieristit (Kuusamo 2001, 18).
Surrealistit olivat hyvin kiinnostuneita menneitten aikojen ja alkuperäiskulttuurien taiteesta. Georges Bataille
toimitti Ranskassa vuosina 1929 ja 1930 ilmestynyttä lehteä nimeltä Documents, jonka sisällössä sekoittuivat
eklektisesti taide, etnografia, arkeologia ja populaarikulttuuri (Ades & Baker 2006). Documents toimi
eräänlaisena surrealistisena vastavoimana Bretonin edustamalle surrealismille.
163