Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
Lataa ilmaiseksi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
5.2<br />
Tutkimuksen luotettavuus<br />
ja esiin nousseet ongelmat<br />
Tutkimuksessani esitin taiteellisen työskentelyni fenomenologisena kuvauksena<br />
ensimmäisen persoonan kokemuksesta. Juuri fenomenologinen kuvaus<br />
omakohtaisista kokemuksista taiteellisen työskentelyn aikana on sen ainutkertaisinta<br />
antia. Tutkimuksen luotettavuuden näkökulmasta oli ongelmallista,<br />
että kokemuksen tutkimus useimmiten on jonkun toisen ihmisen kokemuksen<br />
läpikäyntiä. Perttula (2006, 135) toteaa fenomenologisesta kokemuksen<br />
tutkimuksesta seuraavaa: ”Fenomenologisen erityistieteen korostama<br />
empiirisyys tarkoittaa toisten kokemusten tutkimista. […] tutkija ei yhtäältä<br />
luo kohdettaan eikä ole sen olemassaolon edellytys, mutta toisaalta tutkimuksellinen<br />
ymmärrys kohteesta voi muodostua vain tutkijan tajunnalle.<br />
Nämä kaksi asiaa fenomenologisen kokemuksen tutkijan on erotettava toisistaan,<br />
ja samalla hänen tehtävänsä tutkijana on nivoa ne yhteen tieteelliseksi<br />
tutkimukseksi.” Tutkimuksellani pyrin kuitenkin pääsemään kiinni omiin<br />
kokemuksiini. Olin siis sekä tutkimuskohteeni luoja että sen olemassaolon<br />
edellytys. Perttula luultavasti luokittelisikin tutkimukseni teoreettiseksi tutkimukseksi,<br />
sillä hänen mukaansa sen sisältönä ovat tutkijan luomat konstruktiot<br />
eli hänen ideaalinen elämäntilanteensa (ks. Perttula 2006, 134). Kuitenkaan<br />
tutkija ei voi edes empiirisessä kokemuksen tutkimisessa pysytellä<br />
ulkopuolisena, vaan jollain lailla hän joka tapauksessa vaikuttaa tutkittavaan<br />
ja tutkimukseensa. Tämän myös Perttula (2006, 134) myöntää: ”[K]oska kokemuksen<br />
perusrakenne on aina suhde, on tutkija itsekin osa sitä empiirisen<br />
kokemuksen maailmaa, jota hän on tutkimassa.”<br />
Kokemusta määritellessään Perttula (2006, 116–117) toteaa ihmisen kokevan<br />
elämyksiä. Kokiessaan hän antaa todellisuuden koetulle osalle tarkoituksen,<br />
se siis ei ole enää kokemisen jälkeen kokijalleen merkityksetön. Kokemukseen<br />
sisältyvät tajuava subjekti, tajunnallinen toiminta ja tajunnan objekti.<br />
Suhde, joka liittää subjektin ja objektin yhdeksi kokonaisuudeksi, on<br />
kokemuksen rakenne. Todellisuutta ei voi ymmärtää, ellei sitä pysty kokemaan<br />
(Perttula 2006, 119). Perttula (2006, 137) täsmentää edelleen seuraavasti:<br />
”Kokemus on elävä, koska se ilmentää tajunnallisuuden tapaa suuntautua<br />
oman toimintansa ulkopuolelle ja merkityksellistää suuntautumisen<br />
kohteena oleva aihe” (Perttula 2006, 137). Kokeminen on siis toimintaa, jonka<br />
avulla objekti tulee subjektin merkityksellistämäksi. Kokemus on ainoa<br />
keino todellisuuden ymmärtämiseksi. Jotta ymmärrys ei jäisi vain hetkelliseksi,<br />
pitäisi koettu elämys pystyä palauttamaan muistiin. Juuri tähän pyrin<br />
omia kokemuksiani tutkiessani. Kenenkään toisen elämyksiä en edes pysty<br />
palauttamaan mieleeni.<br />
218
Change language