Lataa ilmaiseksi

ympärille 232 . (Eliade 2003, 66, 67.)
Piirtäessäni luomisen aloittaminen keskustasta toistuu. Koska kuvan synty
alkaa aina yhdestä kuvaelementistä, syntyvät seuraavat elementit sen ympärille.
Usein ne ovat lähellä ensimmäistä elementtiä. Kuvaelementtien syntymisen
aikajärjestyksen voi valmiissa piirroksessa useimmiten todeta siitä,
miten lähellä ensimmäistä kuvaelementtiä ne sijaitsevat 233 . Lisäksi kuvantekoni
yleensä alkaa myös konkreettisesti jokseenkin kuvapinnan keskeltä. Ensimmäinen
kuvaelementti saattaa syntyä esimerkiksi sanomalehdestä kopioidusta
kuulantyöntäjän käsivarresta, kuten piirroksen valmistumisesta esimerkkinä
käytetyssä ”Psykologin unessa” tai sattumanvaraisesti kuvapinnan
keskelle vedetystä viivasta, kuten kerron seuraavassa 14.7.2004 muistiin merkityssä
työmuistiinpanossa. Olin juuri aloittanut uuden maalauksen ensimmäisten
kuvaelementtien luonnostelun kankaalle ja hieman pettynyt, kun ne
eivät synnyttäneetkään tarinaa:
Päätin aloittaa rohkeasti keskeltä, Ensin kuvan keskelle tuli pieni kaari, sitä
seurasi isompi ja pian ensimmäinen kuvaelementti sai silmän muodon, siitä
jatkui nenä, mutta sivulta, kun silmä oli edestä nähty. Sen jälkeen ikään kuin
nenänvarteen kasvoi avain […] sen muodot pelkkinä ääriviivoina on mahdollista
nähdä myös pelkistetyksi kuvaksi erektiossa olevasta falloksesta (mitä
mahtaisi Freud asiasta miettiä). […] Kokoajan tosin oli tunne, kuin olisin piirtänyt
kuvan näytöksen omaisesti jollekin toiselle, joka katseli olkani yli. Koko
aikana en saavuttanut tarinavaihetta.
Tyhjän kuvapinnan voi nähdä myös puhtaana, viattomana ja neitseellisenä.
Tällöin kuvanteon aloittamisen pelko johtuu siitä, että kuvapinta näyttäytyy
kiellettynä, pyhänä eli ”jumalalle erotettuna”. Tämä erotus tehdään kuitenkin
juuri uhraamisen vuoksi. (ks. Douglas 2005a, 54.) Vaikka siitä olisikin ennakkokäsitys,
mitä tuleva teos esittää, saattaa tyhjä kuvapinta silti aiheuttaa jännitystä.
10.10.2004 tehty työpäiväkirjamerkintä kertoo aloittamisen vaikeudesta,
vaikka teoksen tarkoitus ja paikka näyttelykokonaisuudessa oli selvillä:
Tänään uskalsin vihdoinkin käydä käsiksi neitseellisiin maalauspohjiin. Vaikka
olin etukäteen ajatellut kuvien olevan ikään kuin ovenvartijoita Huudon
takahuoneeseen, en ensin pystynyt tekemään kankaisiin mitään.
232 / Siinä, miten luojajumalan käsitetään luoneen maailman, on yhtymäkohtia Douglasin (2005a, 139) esittelemään
esikopernikaaniseen maailmankäsitykseen. Siinä kokemuksiaan tulkitseva havainnoija tuntee itsensä
maailman keskipisteeksi.
233 / Tietysti tämä edellyttää tietoa siitä, mikä kuvaelementeistä on ensimmäisenä piirretty. Usein se teoksissani
sijaitsee lähellä kuvapinnan keskikohtaa.
179