Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuntarakenne ja palvelutuotanto<br />
Vuoden 2006 alussa Suomessa oli 431 kuntaa. Kuntien<br />
sijainti, pinta-alat, väestömäärät, elinkeinot, palvelut,<br />
toimintarakenteet ja väestön elinolot poikkeavat suuresti<br />
toisistaan. Inarin kunnan pinta-ala on 15 173 km 2 ja<br />
Kauniaisten kunnan 6 km 2 . Alle 10 000 asukkaan kuntia<br />
oli 320 ja alle 5 000 asukkaan 222 kappaletta. PARAShankkeen<br />
eräänä tavoitteena on muodostaa vähintään<br />
20 000 asukkaan terveyspalvelujen tuotantoalueita sekä<br />
ammatillisen koulutuksen ylläpitoalueita, joiden asukasluku<br />
on yli 50 000. Jos tavoitteisiin pyritään kuntarajoja<br />
muuttamalla, Suomen kuntakartta tulee muuttumaan radikaalisti.<br />
Toinen lähestymistapa on palvelutuotannon ylikunnallistaminen<br />
noudattamalla ainakin osittain Kainuussa<br />
jo käytössä olevaa maakunnallista hallinto- ja palvelutuotantokokeilua.<br />
Vuoden 2006 aikana PARAS-hankkeen<br />
edistäminen johti vuoden 2007 alussa 14 kunnan vähentymiseen.<br />
Valmisteilla on lukuisia yhdistymisiä, joista ainakin<br />
kaksi toteutuu vuoden 2008 alussa. Vuoden 2006<br />
aikana viidentoista kunnan taloustilanne johti PARASlainsäädännön<br />
mukaisesti valtioneuvoston seurantaan ja<br />
arviointimenettelyyn.<br />
Kuntien keskeisimpiä ja eniten voimavaroja kysyviä<br />
peruspalveluja ovat opetus- ja sivistystoimi, terveyden-<br />
ja sairaanhoito sekä sosiaalitoimi. Niiden osuus kuntien<br />
taloudessa on jatkuvasti kasvanut. Toimialojen painotukset<br />
vaihtelevat kuntien asutusrakenteesta, väestön<br />
koostumuksesta, palvelujen tarpeesta sekä niiden toteuttamistavoista.<br />
Edellä esitetyistä kartoista voidaan päätellä,<br />
miten palvelujen kysyntä ja kustannukset yksikköä tai<br />
asukasta kohti koostuvat maan eri osissa. Syvällisempi<br />
tarkastelu kuitenkin osoittaa myös samantapaisten kuntien<br />
välillä suuriakin eroja, joita aiheuttavat muun muassa<br />
väestön sairastavuus, sosiaalinen tila ja päättäjien erilaiset<br />
näkemykset palvelutuotannon priorisoinnista.<br />
Opetus- ja sivistystoimen merkitys Suomen alueelliseen<br />
kehitykseen ja väestön innovatiivisuuteen on keskeinen.<br />
Kuntien väliset koulutustasoerot ovat varsin suuret.<br />
Eroja kasvattaa vilkas muuttoliike, jossa aktiivisimpia<br />
lähtijöitä ovat korkeimmin koulutetut. Tutkinnon suorittaneiden<br />
osuus yli 15-vuotiaista on kaikissa kunnissa<br />
vähintään puolet, vaikka monilla ikääntyvillä on ollut<br />
mahdollisuus vain kansakouluun. Korkean asteen tutkinnon<br />
suorittaneiden osuus on vahvin kaupungeissa lähiseutuineen.<br />
Pääkaupunkiseudulla taso voi ylittää jopa<br />
puolet yli 15-vuotiaista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden<br />
osuus on edellistä koulutusryhmää tasaisempi.<br />
Kuvasta 23. havaitaan opetustoimen nettokustannusten<br />
olevan suurimmat asukasta kohti saaristokunnissa, maan<br />
pohjoisosassa sekä Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan pienissä<br />
kunnissa. Pitkät etäisyydet ja pienet kouluyksiköt<br />
aiheuttavat kuljetus- ja opetusryhmäkustannuksia rintamaita<br />
enemmän. Koko maan keskiarvo on noin 650 euroa /<br />
asukas, Kuusamossa 1 343 euroa ja Utsjoella sekä Sottungassa<br />
kustannukset asukasta kohti ovat lähes 2 000<br />
euroa vuodessa.<br />
Toinen keskeinen menoerä on perusterveydenhuollon<br />
nettokustannukset (kuva 24.). Asukaskohtaiset kunnittaiset<br />
keskiarvot vaihtelevat vajaasta kahdestasadasta<br />
eurosta lähes tuhanteen euroon. Menot ovat selkeästi korkeimmat<br />
muutoinkin ongelmallisilla vähentyvän sekä<br />
ikääntyvän väestön, työttömyyden ja raskaan huoltosuhteen<br />
alueilla. Terveydenhuollon kasvavat kustannukset<br />
ovat laajentuneet muiden ongelmien ohella aiempaa etelämmäksi<br />
erityisesti pienissä syrjäisissä kunnissa. Kustannuksia<br />
nostavat monilla alueilla pienet hoitoyksiköt ja lääkäripalvelujen<br />
tilapäinen osto vakinaisen lääkärikunnan<br />
puuttuessa. Myös sairastavuus näyttää liittyvän väestön<br />
vaikeaan työllisyyteen ja syrjäytymisen ongelmiin. Maan<br />
keskimääräinen kustannus on noin 500 euroa / asukas,<br />
lukuisissa kunnissa kustannustaso on lähes kaksinkertainen.<br />
Utsjoella, Ristijärvellä, Pelkosenniemellä ja Rantsilassa<br />
kustannukset olivat keskiarvoon verrattuna noin kaksinkertaiset.<br />
Pienimmillä kustannuksilla selvittiin muun<br />
muassa Velkualla, Jokioisissa, Tammelassa, Ypäjällä sekä<br />
Siuntiossa.<br />
Uusimman tilaston mukaan erikoissairaanhoidon<br />
nettokustannukset asukasta kohti koko maassa olivat 783<br />
euroa vuodessa. Kuntien keskiarvon vaihteluväli oli Längelmäen<br />
11 123 eurosta Pukkilan 500 euroon. Kustannusten<br />
kunnittaisessa jakautumisessa ei ole selkeitä alueellisia<br />
vyöhykkeitä (kuva 25.), joskin suurimmat asukaskohtaiset<br />
erikoissairaanhoidon menot painottuvat Itä-Suomen,<br />
Läntisen rannikkoseudun sekä Etelä-Lapin kuntiin.<br />
Korkeimpien kustannusten kuntiin kuuluvat myös Kristiinankaupunki,<br />
Kustavi ja Heinävesi sekä keskisuurista<br />
kaupungeista Kuopio. Alhaisimpien kustannusten kuntajoukossa<br />
ovat useat pienet kunnat, joiden joukossa on<br />
myös muutoin ongelmakuntia, kuten Ranua ja Inari sekä<br />
toisaalta kaupunkiseutujen pienet ja vauraat kunnat. Kainuun<br />
hallintokokeilun kustannusrakenne ei ole tarkastelussa<br />
mukana. Tosin tiedossa on, että kokeilun alkuvaiheessa<br />
sosiaali- ja terveydenhuoltomenot ovat selvästi<br />
ylittäneet maakunnan talousarviossa oletetun tason.<br />
Väestö-, työvoima- työllisyysrakenteen sekä sosiaalisten<br />
olojen kokonaiskustannusta ilmentää sosiaali- ja<br />
terveystoimen menot asukasta kohti. Menojen vaihteluväli<br />
oli vuoden 2005 tilanteen mukaan korkeimman Pelkosenniemen<br />
3 350 euron ja alhaisimman Pukkilan 1 716<br />
euron välillä. Koko maan kuntien asukaskohtainen keskiarvo<br />
oli 2 455 euroa. Suurimman menoerän kuntiin kuuluivat<br />
lisäksi muun muassa Hailuoto, Kestilä, Vesanto,<br />
Rautavaara ja Rantsila. Suurista kaupungeista kärkiryhmään<br />
kuului vain Helsinki (2 884 euroa). Pienten menojen<br />
kuntiin kuuluivat samantapaiset kunnat kuin erikoissairaanhoidonkin<br />
osalta. Lasten päivähoidon kustannukset<br />
olivat yli 6 000 euroa lasta kohti Espoossa, Helsingissä<br />
ja Kauniaisissa ja noin 2 000 euroa maaseutumaisissa<br />
pienissä kunnissa. Koko maan keskiarvo oli 4 595 euroa.<br />
- 32 -
Change language