Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi

More documents

Recommendations

Info

V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6 sesti alle 20 kilometrin päässä kunnallisista eläinlääkintäpalveluista. Lähin kunnaneläinlääkäri ei kuitenkaan aina ole oman kunnan alueella. Lapissa, Koillismaalla ja Kainuussa eläinlääkärin vastaanotto on usein kaukana. Pitkään täyttämättä olleet kunnaneläinlääkärin virat haittaavat eläinlääkintä-palveluiden saatavuutta Valtioneuvosto muutti 30.10.2006 periaatepäätöstä siten, että kuntien tulee osana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa tarkoitettua toimeenpanosuunnitelmaa kuvata, miten ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue muodostetaan. Eläinlääkintähuolto siirtyy seudullisiin yksiköihin muun ympäristöterveydenhuollon mukana. Seudullinen yhteistyö ei tule poistamaan lisäresurssitarpeita. Seudullisten yksiköiden tulee järjestää kunnallinen eläinlääkintähuolto siten, että kaikilla alueilla virkatehtäviä ja lakisääteisiä eläinlääkintäpalveluja hoitamassa on riittävästi eläinlääkäreitä. Asiakkaan kannalta apua on tarkoituksenmukaista saada lähimmältä eläinlääkäriltä kunta- ja seuturajoista riippumatta. Seudullisia yksiköitä muodostettaessa päivystysalueiden toimivuus ja tasapuolisuus on huomioitava. Laajempi päivystysalue, jossa päivystää kaksi eläinlääkäriä yhtä aikaa, antaa tiheään asutuilla alueilla mahdollisuuden tasata päivystysaikana ajoittain esiintyviä erittäin kiireellisen eläinlääkäriavun tarpeita sekä mahdollistaa paremman pieneläinpäivystyksen. Eläinlääkäreiden keskinäinen työnjako kannattaa järjestää yksiköittäin siten, että osa eläinlääkäreistä voi virka-aikana keskittyä elintarvikevalvontaan ja muihin virkatehtäviin ja osa eläinlääkintäpalveluiden antamiseen ja eläinten terveydenhuoltoon. 90 % valvontayksiköistä kärsii työpanosvajeesta. Vuonna 2004 vastaava osuus oli 80 %. Laskennallisesta vähimmäistarpeesta puuttuu maassa 113,5 henkilötyövuotta. Suurin vaje on Etelä-Suomen (45,2 henkilötyövuotta) ja Länsi-Suomen (40,2 henkilötyövuotta) lääneissä. Koko maan työpanosvaje on vuoden 2004 tilastoihin verrattuna kasvanut 9,7 henkilötyövuotta. Työpanosvaje on kasvanut vuodesta 2004 eniten Itä-Suomen (4,3 henkilötyövuotta) läänissä. Valvontaviranomaiset käyttävät valvonnassa apunaan näytteenottoa. Viranomaisnäytteitä otettiin yhteensä 32 130. Näytteiden suhteellista määrää yhtä valvontakohdetta kohden otettiin eniten Etelä-Suomen läänissä (0,63 näytettä/valvontakohde) ja vähiten Lapin läänissä (0,24 näytettä/valvontakohde). Joidenkin valvontayksiköiden alueella ei otettu lainkaan viranomaisnäytteitä. Viranomaisnäytteiden lisäksi elintarvikealan toimijat tarvitsevat laboratoriopalveluja omavalvontanäytteiden tutkimista varten. Laboratorioverkosto on riittävä Etelä-, Länsi- ja Itä- Suomen läänissä. Tällä hetkellä Oulun ja Lapin lääneissä laboratoriopalvelujen saatavuus on osin puutteellinen. Laboratoriopalvelut tulee turvata koko maassa. Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan järjestäminen ja riittävyys Elintarvikevalvontayksiköitä oli vuonna 2005 Suomessa yhteensä 234. Lukumäärä on laskenut 23 yksiköllä vuodesta 2004. Valtioneuvoston elintarvikevalvonnasta antaman periaatepäätöksen ja kuntarakennemuutoksen lopputuloksena tavoitteena on vuoden 2009 aikana päästä 50-85 yksikköön elintarvikevalvonnan seudullistamisen lopputuloksena. Kuntien välisen yhteistyön elintarvikevalvonnassa tuleekin edelleen tiivistyä. Elintarvikevalvonnan toimipaikkaverkosto on kattava koko maassa. Toimipaikkoja on yhteensä 260 kappaletta. Kaikilla valvontayksiköillä ei ole omaa palvelupistettä, vaan ne ovat järjestäneet palvelut yhdessä toisen valvontayksikön kanssa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Elintarvikevalvonnan resurssit ovat riittämättömät. - 45 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6 10. LIIKENNEPALVELUT Liikennepalvelujen tarjonta, tarve ja kattavuus sekä vaihtoyhteyksien sujuvuus Omien kulkuneuvojen käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, ja perheisiin hankitaan kakkos- tai jopa kolmosautoja. Kaupunkeja ympäröiviin taajamiin ja kyliin muuttaa erityisesti työssä käyviä lapsiperheitä, joiden omien ajoneuvojen käyttö on runsasta työ- ja vapaa-ajanmatkoilla. Alueelliset erot tarjonnassa ovat suuria. Peruspalvelutaso toteutuu pääosin kuntien välisessä liikenteessä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin sekä kuntien sisäisessä liikenteessä on paljon puutteita. Joukkoliikenne ei ole kyennyt vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin, minkä seurauksena säännöllinen reittiliikenne vähenee, joukkoliikenteen markkinaosuus pienenee ja kaupunkikeskustojen päästöt ja ruuhkautuminen lisääntyvät. Valtion budjetissa on siirryttävä nykyisestä vuosittain vahvistettavasta joukkoliikenteen määrärahakiintiös- tä pitkäjänteisemmän suunnittelun mahdollistavaan rahoitusmalliin, jolla voidaan turvata maaseudun liikenteen peruspalvelut ja kaupunkiseuduilla oman auton käytön kanssa kilpailukykyinen tarjonta. Joukkoliikenteen markkinaosuuden säilyttäminen kaupunkiseuduilla vaatii vahvaa panostusta joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi, esimerkiksi joukkoliikenteen laatukäytäviä, uusia lipputuotteita sekä joukkoliikennemuodoista riippumatonta, yhtenäistä lippujärjestelmää. Maaseudulla on otettava käyttöön uudenlaisia liikenteen järjestämiskeinoja, kuten kutsujoukkoliikennettä, ja huolehdittava eri liikennetarpeita palvelevien kuljetusten yhdistelystä, kuljetusten avoimuudesta ja tehokkaasta tiedottamisesta. Sairausvakuutuslain perusteella korvattavia matkoja ja matkaketjuja varten tarvitaan kuntien välisiä, kutsuohjatusti liikennöiviä palveluliikennetyyppisiä vuoroja. Liikenteenhoidon toimintaedellytysten parantamiseksi tulee harkita erilaisia kustannuskehitystä kompensoivia toimia. 11. POIKKIHALLINNOLLINEN KOHDE Sosiaali- ja terveystoimen ja koulutoimen kuljetusten tehokkuus ja kustannukset Kuntien kuljetukset tehostuivat, mutta kuntien väliset erot olivat suuria. Keskimäärin kuntien kuljetuskustannukset kasvoivat kuljetusten yleisen kustannustason nousun verran. Kuljetusoppilaiden määrä väheni koulujen lakkauttamisista huolimatta. Esiopetuksen kuljetukset ja aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen lisäsivät perusopetuksen kuljetuskustannuksia. Kuljetuspalveluja tarvitsevien vanhusten määrä kasvoi, ja reittiliikenteen lakkautukset lisäsivät kuntien järjestämiä kuljetuksia. Kustannukset ovat edulliset ja tehokkuus hyvä silloin, kun kunta on hyödyntänyt kaikille avoimen joukkoliikenteen, yhdistänyt eri hallintokuntien kuljetuksia ja suunnitellut toimintoja niin, että kuljetustarpeiden hajanaisuus ei tarpeettomasti lisää kuljetuskertojen määrää. Kuntien välinen yhteistyö on vaatimatonta ja riittämätöntä hallintokuntien välillä. Kuljetuspalveluja tarvitsevien vanhusten määrä lisääntyy, perusopetusikäisten lasten määrä vähenee, pie- niä kouluja lakkautetaan ja väestö keskittyy taajamiin ja kaupunkiseuduille. Peruspalvelujen kokonaisuutta koskevaa strategista suunnittelua tulee parantaa sekä kunnallisella että seudullisella tasolla eri tahojen yhteistyönä. Kuljetuksia sisältyy moniin asiakkaiden tarvitsemiin peruspalveluihin, joten kuljetusjärjestelyjen kehittäminen voi parantaa palvelua ja hillitä kustannusten nousua. Kuntien tulee jatkossa harkita järjestääkö se palvelut liikkuvina tai sähköisinä palveluina vai kuljettaako se asiakkaat yhteiskuljetuksilla palvelujen äärelle. Kuljetuksia on edelleen tehostettava, vanhusten kuljetuspalvelumuotoja kehitettävä, koulujen alkamisaikoja porrastettava, kuljetusalan toimijoiden, hallintokuntien ja kuntien välistä yhteistyötä tiivistettävä sekä palvelujen myöntämiskriteerejä ja etuuksia yhtenäistettävä seudullisesti. Liikennepalvelut ja erityisesti palveluliikenteet on suunniteltava siten, että lähtökohtina ovat palvelun tarkoitus, laadukkuus ja palvelun käyttäjät, kuten koululaiset, vanhukset tai vammaiset henkilöt. Seudullista ja maakuntakeskukseen suuntautuvaa liikennettä tulee muuttaa palveluliikennetyyppiseksi monikäyttöiseksi liikenteeksi, joka soveltuu myös vammaispalveluasiakkaiden käyttöön. - 46 -
Page 1 and 2: Lääninhallitusten keskeiset arvio
Page 3 and 4: - 4 - V a l t a k u n n a l l i n e
Page 5 and 6: V a l t a k u n n a l l i n e n p e
Page 7 and 8: - 8 - V a l t a k u n n a l l i n e
Page 17 and 18: - 18 - V a l t a k u n n a l l i n
Page 43: V a l t a k u n n a l l i n e n p e
Page 95 and 96:
V a l t a k u n n a l l i n e n p e
Page 97 and 98:
Page 99 and 100:
Page 101 and 102:
Page 103 and 104:
Page 105 and 106:
Page 107 and 108:
Page 109 and 110:
Page 111 and 112:
Page 113 and 114:
Page 115 and 116:
Page 117 and 118:
Page 119 and 120:
Page 121 and 122:
Page 123 and 124:
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
Page 159 and 160:
Page 161 and 162:
Page 163 and 164:
Page 165 and 166:
Page 167 and 168:
Page 169 and 170:
Page 171 and 172:
Page 173 and 174:
Page 175 and 176:
Page 177 and 178:
Page 179 and 180:
Page 181 and 182:
Page 183 and 184:
Page 185 and 186:
Page 187 and 188:
Page 189 and 190:
Page 191 and 192:
Page 193 and 194:
Page 195 and 196:
Page 197 and 198:
Page 199 and 200:
Page 201 and 202:
Page 203 and 204:
Page 205 and 206:
Page 207 and 208:
Page 209 and 210:
Page 211 and 212:
Page 213 and 214:
Page 215 and 216:
Page 217 and 218:
Page 219 and 220:
Page 221 and 222:
Page 223 and 224:
Page 225 and 226:
Page 227 and 228:
Page 229 and 230:
- 230 - V a l t a k u n n a l l i n
Page 231 and 232:
Page 233 and 234:
Page 235 and 236:
Page 237 and 238:
Page 239 and 240:
- 240 - V a l t a k u n n a l l i n
Page 241 and 242:
Page 243 and 244:
Page 245 and 246:
Page 247 and 248:
Page 249 and 250:
Page 251 and 252:
show all

Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?