Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Johdanto<br />
Pohjoismaisen hyvinvoinnin perustana ovat turvallinen<br />
yhteiskunta, toimiva markkinatalous ja väestön korkeatasoiset<br />
peruspalvelut. Vaurauden karttuessa ja lakiperustan<br />
täydentyessä julkishallinto on päävastuussa Suomen<br />
peruspalvelujen tuotannosta. Kunnat tuottavat kansalaisten<br />
peruspalveluista noin kaksi kolmasosaa ja valtio<br />
vajaan kolmasosan. Palvelujen tuotantoon osallistuvat<br />
myös kansankirkot, muut uskonnolliset yhteisöt ja kansalaisjärjestöt.<br />
Yhteisöllisyyden näkökulmasta kolmannen<br />
sektorin merkitys on varsin suuri. Lukuisat organisaatiot<br />
täydentävät ja korvaavat sosiaaliturvan aukkoja ja toiminnan<br />
hitautta. Yksityisten palvelujen käyttö lisääntyy<br />
julkisen sektorin ruuhkautuessa, varallisuuden lisääntyessä<br />
ja vakuutusjärjestelmien käytön yleistyessä. Aukottomana<br />
pidetystä sosiaaliturvasta huolimatta työssä olevat<br />
perheet ja opiskelijat käyttävät myös kolmannen sektorin<br />
tukijärjestelmiä. Puhumattakaan työttömistä ja syrjäytyneistä.<br />
Avoin sektori on perinteisesti tuottanut kaupalliset<br />
palvelut. Tilaaja-tuottaja-mallin yleistyessä julkinen<br />
sektori hankkii yhä enemmän peruspalveluja avoimelta<br />
sektorilta.<br />
Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisella ovat pitkät<br />
perinteet. Evankelisluterilainen kansankirkko ja pitäjänkokoukset<br />
jo ennen vuoden 1865 kunnallisasetusta pyrkivät<br />
huolehtimaan kansanopetuksesta, sairaanhoidosta,<br />
köyhäinruoduista ja nälän sekä kulkutautien ehkäisystä.<br />
Kirkkokurilla pidettiin kansaa opissa ja ojennuksessa.<br />
Lääneillä ja niiden maaherroilla, kihlakunnan voudeilla<br />
ja nimismiehillä oli <strong>keskeiset</strong> roolit kurin ja järjestyksen<br />
ylläpidossa edistettäessä kansalaisten turvallisuutta sekä<br />
kaikinpuolista selviytymistä. Jo hyödynaikakaudella kirkko<br />
opasti sanankuulijoita elinkeinoissa ja kaupankäynnissä.<br />
Saarnastuoleista annettiin elinkeinoneuvontaa, opetettiin<br />
hallan torjuntaa, viljelyn ja karjatalouden edistämistä<br />
sekä nälkäkausista selviämistä. Kansaa kehotettiin lukutaitoon<br />
ja hyviin tapoihin. Pappien ja porvareiden toimesta<br />
perustettiin talousseuroja ja elinkeinoja edistäviä yhdistyksiä.<br />
Kunnallishallinnon vakiintuessa myös kaupungeissa<br />
hyvinvointipalvelujen tuottaminen on perustunut kuntien<br />
ja valtion työnjakoon. Paikallistason kansanvaltaisessa<br />
ohjauksessa kunnat ovat keräämillään verovaroilla, palvelumaksujen<br />
tuotoilla, tasattuna valtionavuilla, tuottaneet<br />
kansalaisten koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalialan<br />
sekä lukuisien muiden pienempien sektoreiden peruspalvelut.<br />
Valtio on vastannut yleisestä turvallisuudesta, järjestyksestä,<br />
lupahallinnosta, tarkastustehtävistä, arviointityöstä<br />
sekä osaltaan alueiden kehittämisestä. Valtion<br />
vahvaa kuntien ohjausta ja yksilöityä määräysvaltaa on<br />
1980-luvulta lähtien ratkaisevasti vähennetty. Taloudessaan<br />
ja palvelutuotannossaan kunnilla on vahva itsehallinto,<br />
kunhan ne noudattavat perustuslakia, palvelutuotannon<br />
erityislainsäädäntöä, palvelujen hyväksyttyä tasoa ja<br />
saavutettavuutta sekä muuta ohjausta. Valtion aluehallinnon<br />
tehtävänä on lakiperusteisesti ohjata ja valvoa, edistää<br />
ja arvioida palvelutuotantoa ja kansalaisten oikeuksien<br />
toteutumista lainmukaisina ja tasaveroisina.<br />
Peruspalveluihin luetaan väestön usein tarvitsemat<br />
välttämättömyyspalvelut, joiden häiriötön saatavuus ja<br />
saavutettavuus on turvallisen ja hyvän elämän perusta.<br />
Niitä ovat muun muassa yksilön elämänkaareen liittyvät<br />
äitiys- ja lastenneuvola-, synnytys-, päivähoito-, koulutus-,<br />
kirjasto-, liikunta-, nuoriso-, terveydenhuolto- ja sairaanhoito-,<br />
sosiaali-, julkiset liikenne- ja vanhustenhuollon<br />
palvelut. Niiden ohella kansalaiset tarvitsevat turvallisuus-,<br />
järjestys-, oikeus- ja logistisia palveluja. Elinkeinojen<br />
osalla tarvitaan eläinlääkäri-, ympäristöterveydenhuolto-,<br />
elintarviketarkastus-, kuluttajansuoja- ja kilpailuhallinnon<br />
sekä lupa- ja tarkastuspalveluja. Järjestäytyneen<br />
ja toimivan yhteiskunnan perustana ovat myös maistraattien<br />
ja väestörekisteri- sekä tilastokeskuksen tuottamat<br />
palvelut. Lisäksi kaikilla toimialoilla on viranomaisten<br />
johdolla varauduttava poikkeusolojen hallintaan. Teknistyneessä<br />
ja kansainvälisessä kehitystilanteessa poikkeusolot<br />
ovat hyvinkin yleisiä. Niitä ovat muun muassa luonnonvoimien<br />
aiheuttamat myrskyt, tulvat, pakkasjaksot,<br />
sähkökatkokset ja sähkön puutteen aiheuttamat laajamittaiset<br />
häiriö kaikilla elämänaloilla. Pitkäkestoisina häiriötilat<br />
aiheuttavat suuria ongelmia ja kustannuseriä ihmisten<br />
arjessa. Poikkeusoloihin varautuminen ja poikkeustilanteiden<br />
hallinta on jokaisen toimijatahon vastuulla.<br />
Avoimen sektorin palveluista tärkeimpiä ovat kaupan,<br />
postin, pankin, apteekin ja liikenteen palvelut. Tekniikan<br />
kehittyessä myös mediapalvelujen merkitys on kasvanut<br />
palvelutuotannossa erityisesti syrjäseuduilla. Vähäisen<br />
väestön, pitkien etäisyyksien ja niukkojen voimavarojen<br />
vuoksi lakkaavia palveluyksiköitä joudutaan korvaamaan<br />
informaatiotekniikan uusilla käyttötavoilla. Ky-<br />
- 10 -
Change language