urn_nbn_fi_uef-20110091

52. TEOREETTINEN TAUSTANimistöä pystyy tutkimaan ja onkin tutkittu erilaisista näkökulmista. Olen valinnuttutkimukseni teoriataustaksi ne, joita pidän oman tutkimukseni kannalta relevanteimpina,ja keskityn käsittelemään niitä laajemmin sen sijaan, että esittelisin hajanaisestieri teorioita ja tutkimussuuntia. Tutkimukseni teoriataustana on etymologinennimistön ja sanaston tutkimus eli nimien ja sanojen alkuperää selittävä tutkimus. Teoriataustaankuuluu myös erittäin keskeisenä nimistön typologinen tutkimus, johon kuuluunimien ja nimisysteemien rakenteiden tutkiminen sekä nimenantoperusteiden selvittäminenja niiden semanttinen luokittelu. Tärkeä osa tutkielmaani on myös kansanlingvistinentutkimus, joka analysoi ei-kielitieteilijöiden käsityksiä kielestä.2.1. Sanaston ja nimistön etymologinen tutkimusNimien ja sanojen etymologinen tarkastelutapa ovat lähellä toisiaan. Sanat ovat aikoinaansyntyneet tarpeesta viitata kohteeseensa; paikannimet on muodostettu kielen sanastosta,ja ne ovat osa sitä, joten ne viittaavat kielenulkoiseen todellisuuteen samallatavalla kuin sanat (Kiviniemi 1980c: 1). Koska paikannimet sisältävät kielenaineksia,kuten sanoja, nimien etymologioinnissa auttaa niihin sisältyvien sanojen etymologioidentuntemus. Terho Itkosen (1997: 8) mukaan paikannimien alkuperän päättelyonkin usein samantapaista kuin etymologisessa sanastontutkimuksessa, eli nimistöntutkimusja sanastontutkimus täydentävät toisiaan.Sanaston puolella etymologia tieteenalana tutkii sanojen ikää ja alkuperää sekäsanojen äänneasussa, merkityksessä ja keskinäisissä suhteissa tapahtuneita muutoksia.Termiä etymologia voidaan käyttää myös, kun puhutaan jonkin sanan alkuperää koskevastaselityksestä (vrt. kansanetymologia). Varsinainen, nykyaikainen etymologinentutkimus syntyi 1800-luvun alkupuolella. Tutkimus on historiallista: jotta sanojen alkuperävoidaan selvittää, on yleensä tarpeen rekonstruoida kielen varhaisia kehitysvaiheitaja tutkia sitä kielenulkoista maailmaa, joka on eri aikoina vaikuttanut kielen kehitykseen.(Häkkinen 1990: 9–10, 13.)Sanoja etymologioitaessa täytyy kiinnittää huomiota kolmeen peruskriteeriin:sanojen äänneasuun, merkitykseen ja levikkiin. Äänneasua tarkastelemalla on tavoitteenalöytää mahdolliset fonologiset ja fonotaktiset vihjeet, joiden avulla sanan todennäköisintäselitystä voidaan alkaa etsiä. Äänneasun perusteella on myös pääteltävä,