urn_nbn_fi_uef-20110091

117tietoja lähinnä rannikon läheisyydestä Viipurista Ouluun. Nykyisin nimi on heidänmukaansa yleisin kaakkoisessa Suomessa, vaikkakin se tunnetaan myös Keski-Suomessa ja Oulun seutuvilla. Varkauden Tyyskä-nimen henkilönimilähtöisyyttä tukeeTyyskänniemi-nimen genetiivimuotoinen määriteosa, sillä se viittaa paikan omistajaantai käyttäjään. (Nissilä 1951: 348; 1954: 277–278; Marttala 1957: 112; Timonen 1979:111; Niemi 1991: 46; Mikkonen – Paikkala 2000: 702.)Tyyskä-nimen kannalta kiinnostava on myös nimen mahdollinen appellatiivinenmerkitys. Suomen murteiden sana-arkiston murresanalippuihin tyyskälle on kirjattuuseita erilaisia merkityksiä. Moni niistä kuvaa jollain tavalla ihmisen ominaisuuksiaeivätkä siksi ole merkitykseltään liitettävissä Varkauden Tyyskän ominaisuuksiin.Lisäksi nämä tyyskä-murresanaliput ovat kaikki peräisin Varsinais-Suomesta. (SMSAs.v. tyyskä.) Sen sijaan huomionarvoinen voisi olla R. E. Nirvin sanalle kertomamerkitys. Pohjoissavolaisen diftongi-ilmiön tarkastelun yhteydessä Nirvi (1951: 423)nimittäin toteaa, että tyyskä on 'lyhyestä' käytetty ilmaus Kiihtelysvaaran murteessa jamuissakin savolaismurteissa. Merkitys voisi sopia Varkaudenkin Tyyskään niemenpienen koon takia.Edellä mainitussa tulkinnassa ongelmallista on kuitenkin yksi- ja kaksiosaisennimimuotojen suhde: Jos Tyyskänniemi on nimistä primaarimpi, ei appellatiivinenadjektiivi tyyskä 'lyhyt' tahdo sopia nimen asiataustaksi, sillä paikan ominaisuuttailmaisevat ja varsinkin adjektiiviset määriteosat ovat pääosin nominatiivimuotoisia (ks.Niemi 1991: 45, 80–81). Ongelma voidaan kuitenkin ratkaista, kun nimeä tarkastellaanepeksegeesin kautta: Tyyskä-nimi on voinut alun perin olla kaksiosainen, mutta määriteosanei ole välttämättä tarvinnut olla genetiivimuotoinen Tyyskän-, vaan nimi on voinutalkuaan olla *Tyyskäniemi, jolloin nominatiivimuotoinen määriteosa olisi voinut kuvatapaikan ominaisuutta. *Tyyskäniemi-nimestä olisi ellipsin kautta tultu muotoon Tyyskä,kun pelkkä määriteosa on täyttänyt proprin tuntomerkit. Yksiosaista Tyyskä-nimeä onkuitenkin voitu haluta selventää ja muokata ymmärrettävämmäksi, jolloin siihen onlisätty paikan lajia ilmaiseva appellatiivi niemi. Tuloksena on päädytty epeksegeettiseennimeen Tyyskänniemi, jossa määriteosa on funktioltaan nimittävä: 'niemi, jonka nimi onTyyskä'. (Ks. Nissilä 1962: 74; Kiviniemi 1975: 62.)Haastateltavista 13:lla oli tulkinta Tyyskä-nimen alkuperästä. Kuusi arveli, ettänimeen voisi liittyä paikan ominaisuus. Esimerkiksi N77b:lle nimestä tuli mieleen tyyni.Hän pohti, olisiko nimi tullut sen mukaan, että paikalla on jokin kohta, jossa on ainatyyntä. N73:lla oli päinvastainen mielikuva: hänen mukaansa nimi voisi olla johdostyrsky-sanasta. N57b:n mielikuvan mukaan paikka on ”nysä”. Hän arveli nimeämisperusteenliittyvän paikan pienuuteen ja mitättömyyteen. M74:n tulkintaan vaikutti