urn_nbn_fi_uef-20110091

140ensin mainittu tulkintatapa voisi teoriassa lähestulkoon olla mahdollinen. Nimenhäntulkittiin olevan peräisin ruotsin kielen sanasta kall 'kylmä'. Mielikuvitusta käyttämälläpääsemme tilanteeseen, jossa Kallaveden nimi on muinaisessa historiassa ollut *Kallsjö'kylmäjärvi'. Nimestä on sitten aikojen saatossa tehty osamukaelma. Sillä tarkoitetaanlainanimeä, jossa on sekä käännetty että äänteellisesti mukailtu nimenosa; lähespoikkeuksetta perusosa on käännetty ja määriteosa mukautettu lainaajien kieleen(Kiviniemi ym. 1974: 41; ks. myös Ainiala ym. 2008: 340). Kuvitteellisen *Kallsjönimenperusosa -sjö olisi käännetty suomeksi ja korvattu ilmauksella vesi ja määriteosaKall- mukailtu äänteellisesti Kalla-asuiseksi. Käytäntöön tästä teoriasta ei kuitenkaanole: Savon sydämeen tulleet ensimmäiset nimenantajat tuskin ovat olleet ruotsinkielisiä,joten ruotsin kieli ei varmastikaan ole jättänyt jälkeään vanhaan savolaiseen nimistööntoisin kuin rannikoilla ja saaristossa, jossa ruotsia on puhuttu jo kauan (Ainiala ym. mts.125).Kielitieteilijällä olisi huomautettavaa myös niistä nimitulkinnoista, joissaKallavesi yhdistettiin kalaisuuteen. Osassa tulkinnoistahan nimen arveltiin olevansavolainen ”väännös” kala-sanasta 35 . Haastateltavat viittasivat tulkinnoissaan mitäilmeisimmin yleisgeminaatioon, jossa lyhyttä painollista tavua seuraavan tavunyksinäiskonsonantti on geminoitunut ennen pitkää vokaalia tai diftongia. Tällöin esimerkiksikala-sanan partitiivimuodosta kalaa päästäisiin asuun kallaa. Yleisgeminaatio,joka ei suinkaan rajoitu pelkästään savolaismurteisiin, on kuitenkin kieleen liittyvänäilmiönä nuori. Savolaismurteissa sitä on tavattu arvatenkin aikaisintaan vasta 1600-luvulla, kun taas Kallavesi-nimen varhaisimmat asiakirjamerkinnät ovat jo 1400-luvulta. Lisäksi jälkitavuihin kehittyneet pitkä a ja ä ovat diftongiutuneet (ka(l)laa >ka(l)loa) niin kutsuttua savolaiskiilan aluetta lukuun ottamatta koko savolaismurteidenalueella. Diftongiutuminen savolaismurteissa on oletettavasti peräisin jo keskiajalta likituhannen vuoden takaa, ajalta, jolloin muinaiskarjalan puhujat asuttivat Savon. Diftongion sydänsavolaismurteissa myöhemmin vielä oiennut, jolloin tuloksena kala-sananpartitiivi olisi muotoa ka(l)loo. (Kettunen 1940: kartat nrot 2, 154, 179; Rapola 1966:25, 28, 348–350, 411–412; 1969: 56–58; Nahkola 1987: 73.) Tulkinnoissa on myösongelmallista vielä se, että paikannimen määriteosa on aina joko nominatiivissa taigenetiivissä, eli se ei voi olla partitiivimuotoinen (ks. Kiviniemi 1990: 158; Ainiala1997: 187). Partitiivimuotoisesta Kallaa-asusta ei muutenkaan olisi noin vain voitupäätyä nominatiivimuotoiseen Kalla-asuun.Ämmäkoski-nimen kohdalla ne haastateltavien tulkinnat (11), joiden mukaan35 Kaikkiaan tällaisia tulkintoja oli neljä; luvussa 7.1.1 niitä on esitelty vain kaksi.