urn_nbn_fi_uef-20110091

7näyttäytyy vahvana monissa sellaisissa tutkimuksissa, joiden tavoitteena on ollutselvittää laajemmin asutus- ja kulttuurihistoriaa. (Ainiala – Pitkänen 2002a: 86; 2002b:232; Ainiala ym. 2008: 63–67.) Tällaisia tutkimuksia ovat esimerkiksi Nissilän tutkimusSuomen Karjalan nimistöstä (1975) ja Kaija Mallatin väitöskirja Naiset rajalla (2007).Nimistöntutkijan täytyy nimiä etymologioidessaan huomioida monia asioita,joita maallikko ei tule edes ajatelleeksi. Hänen on hankittava tietoa siitä, mistä ja mitämerkitsevistä kielellisistä elementeistä nimi koostuu, sekä siitä, millainen on ollutnimen alkuperäinen kielellinen asu. Apuna ovat vanhat asiakirjat ja kartat, joista käyvätilmi nimen vanhat kirjoitusasut ja jotka myös auttavat nimen ikäämisessä. Suomessavarhaisimmat asiakirjat ja lähteet ovat keskimäärin vasta 1500-luvulta, joten moniennimien syntyaika jää hämäräksi. Joka tapauksessa nimen varhaiset asiakirjamerkinnätkertovat ainakin sen, milloin nimi viimeistään on ollut käytössä. (Ainiala ym. 2008:114, 116.)Perinnäiset paikannimet ovat rakentuneet paikallisen kielen elementeistä. Kieliolot,joissa nimiä on kauan sitten annettu, voivat erota hyvinkin paljon nykyisestä,minkä johdosta monen nimen alkuperäinen merkitys on hämärtynyt eikä nimiensisältöjä enää tunnisteta. Esimerkiksi nimeen sisältyvät sanat ovat saattaneet jo hävitäkielestä, kuten vanhoille murresanoille on tyypillistä. Nimissä on voinut myös tapahtuaaikojen kuluessa erilaisia rakenteellisia ja äänteellisiä muutoksia, jotka ovat saattaneetmuuttaa nimeä asultaan läpinäkymättömäksi. (Nissilä: 1968: 63; Virrankoski 1978: 14–15; Ainiala ym. 2008: 34, 115.) Nimistöntutkijat ovatkin ennen kaikkea kielitieteilijöitä,sillä nimien oikea etymologiointi vaatii muun muassa äännehistoriallista ja foneettistakoulutusta sekä perehtymistä paikannimen alueella puhuttavaan murteeseen.Murteentuntemus koskee sekä äänteellisiä että sanastollisia seikkoja. Koskanimet ovat olleet murteensa äännelakien alaisia, murre on vaikuttanut niiden kieliasuun(Nissilä 1962: 18, 84; Virrankoski 1978: 14). Nimistöntutkijan täytyy esimerkiksi tietää,millaisena mikin yksittäinen äänne tai äänneyhtymä (esimerkiksi ts) edustuu missäkinmurteessa ja miten se vaikuttaa nimen asuun. Paikannimistö on suurelta osin syntynytpaikallisessa kielessä eli murteessa käytetystä appellatiivisesta sanastosta (Nissilä 1968:63). Nimistöntutkijan on siis myös hyvä ottaa selvää siitä, mikäli mahdollista, mikä onnimeen sisältyvien sanojen merkitys sillä murrealueella, johon nimi kuuluu. EeroKiviniemi (1971: 131; 1973: 44) on tosin tutkiessaan Suomen partisiippinimistöä tullutsiihen tulokseen, ettei paikannimessä esiintyvän appellatiivisen sanan tai äänteenmuutoksenole välttämättä tarvinnut kuulua alueen murteeseen, sillä nimeämistätapahtuu myös valmiiden mallien mukaan. Myös Kiviniemen tutkimus mallien osuudestavesistönimien nimenmuodostuksessa (1977) tukee hänen ajatustaan. Joka tapauk-