urn_nbn_fi_uef-20110091

5. TULKINTOJA VARKAUDEN KAUPUNGINOSIEN JA ASUINALUEIDENSEKÄ KATUJEN NIMISTÄ515.1. Kaupunginosien ja asuinalueiden nimet5.1.1. la, lä -loppuiset nimetKäsittelen tässä luvussa Varkauden la, lä -loppuisia kaupunginosien ja asuinalueidennimiä. Forsman kirjoitti jo vuonna 1891, että lA-johtimella on tuotettu ja tuotetaanvieläkin paikannimiä, jotka ”osoittavat henkilön asuntoa eli kotopaikkaa”, eli toisinsanottuna lA-johtimella on muodostettu talonnimiä. Forsman totesi tuolloin myös, ettäetenkin vanhojen lA-loppuisten nimien kantana on henkilönnimi, joko etu- tai sukunimi.(Forsman 1891: 231–233.) Näitä seikkoja pidetään yhtä totena nykyäänkin.Nissilän (1939: 280, ks. myös 1975: 99) mielestä paikannimet voidaan tulkitahenkilönnimen sisältäviksi, jos henkilönnimet (lähinnä sukunimet) esiintyvät yhä kyseisilläalueilla tai jos voidaan todistaa, että ne ovat joskus olleet käytössä siellä. Kirvuntalonnimiä tutkinut Lehikoinen puolestaan katsoo, että vaikka talonnimen voitaisiinkintodeta olevan tutkimusalueella käytössä myös sukunimenä, se ei vielä riitä takeeksisiitä, että talonnimi olisi kehittynyt henkilönnimestä. Tähän on syynä se, että talonnimestäon yhtä hyvin voinut tulla sukunimi kuin että sukunimi on voinut siirtyä talonnimeksitai sen osaksi. Näin ollen jokaisesta sekä sukunimenä että talonnimenäkäytetystä nimestä on selvitettävä erikseen, kumpi nimen funktioista on varhaisempi.Lehikoinen onkin päätynyt katsomaan talonnimen tai sen osan alkuperältään sukunimeksivain silloin, jos taloon sisältyvä nimi on ollut juuri tarkasteltavana olevan talonasukkaiden sukunimi. (Lehikoinen 1988: 62.)lA-loppuiset nimet ovat alkuaan olleet talon nimityksiä, mutta ne ovatmyöhemmin voineet siirtyä esimerkiksi kylän- tai koko pitäjän nimiksi. Alueen ensimmäinentalo on jakaannuttuaan antanut nimensä koko kylälle, ja jos kylä on muodostunutalueen hallinnolliseksi tai kirkolliseksi keskukseksi, siitä on tullut koko pitäjännimi (huom. Jäppilä luku 4.8). lA-loppuinen kylännimistö on levinnyt Suomessalaajalti, ja pitäjännimenäkin lA-loppuiset nimet ovat melko yleisiä. Itä-Suomessa lAloppuisetnimet saattavat näennäisesti sisältää etunimen, mutta ne onkin pääosinmuodostettu samakantaisesta nen-päätteisestä sukunimestä (Anttila < Anttinen). (Nissilä1962: 53–54; Kiviniemi 1975: 55.)Nimiin sisältyvät johtimet on katsottu nimielementeiksi ja johtimien avulla