urn_nbn_fi_uef-20110091

21tietoisuus ja kielelliset asenteet: miten kielenkäyttäjä itse kokee kielen, mitä hän tietääkielestä ja kuinka hän puhuu havainnoistaan. Maallikoiden kieltä koskevia kommenttejaja mielipiteitä ei ole kielitieteessä vanhastaan pidetty tieteelliseltä kannalta kiinnostavina,mutta kansanlingvistiikka on osoittanut, että kielenkäyttäjien kielitietoisuuteenkäsiksi pääseminen monipuolistaa merkittävästi sosiolingvististä tutkimusaluetta jaymmärrystä tutkimuskohteista. (Preston 1989: 1; Palander 2005: 10; Vaattovaara 2005:473.)Kansanlingvistinen tutkimus syntyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa. Se alkoikansandialektologisena tutkimuksena, jossa tutkimuskohteena ovat tavallisten ihmistenmurrehavainnot. Tutkimusalaksi kansandialektologian vakiinnutti Dennis R. Preston;termiä perceptual dialectology 'havaintodialektologia, kansandialektologia' 7 hän käyttiensimmäisen kerran vuonna 1981. Kansandialektologista tutkimusideaa on kuitenkinsovellettu jo vuosikymmeniä aiemmin: maallikoiden havaintoja paikallisista murreeroistatutki 1940-luvulla Hollannissa A. Weijnen ja 1950-luvulla Japanissa belgialaissyntyinenWillem Grootaers. Tutkimussuunnan viimeaikainen kehitys niin teoreettisestikuin metodisesti keskittyy silti Yhdysvaltoihin ja Prestoniin, joka on monipuolistanuttutkimusmenetelmää. (Preston 1989: 4–13; Palander 2001: 147–148; 2005: 10; Vaattovaara2009a: 27.)Yksi Prestonin tutkimusmenetelmään tuoma lisä ovat mielikuvakartat (engl.mental maps). Niillä tarkoitetaan karttapohjia, joihin maallikot ovat piirtäneet rajoja senmukaan, missä kuvittelevat murre- tai kielirajojen kulkevan. Ensimmäisen kerranPreston kokeili mielikuvakarttojen käyttöä murteentutkimuksessa vuonna 1982tutkiessaan Havaijin yliopiston opiskelijoiden mentaalisia murrerajoja. Opiskelijoidentehtävänä oli merkitä Yhdysvaltojen karttaan alueet, joilla ihmiset puhuvat eri tavalla, janimetä, millaista englantia kullakin alueella puhutaan. Eräs tulos oli, että ei-kielitieteilijätkuvittelevat kielellisten rajojen noudattavan historiallisia ja poliittisia rajoja,tässä tapauksessa osavaltioiden rajoja. (Preston 1989: 25; Niedzielski – Preston 2000:46; Palander 2001: 148.)Preston on huomannut tutkimuksissaan myös sen, että ei-kielitieteilijät eivätosaa eritellä maantieteellisesti etäisiä murremuotoja yhtä hyvin kuin lähellä sijaitseviatutumpia kielimuotoja. Lisäksi hän on tutkinut maallikoiden murrekäsityksiä, kuten sitä,missä yhdysvaltalaisten mielestä puhutaan virheettömintä englantia, ja tehnyt asennetutkimusta,kuten ottanut selvää siitä, missä päin Yhdysvaltoja maallikoiden mielestäpuhutaan kauneinta englantia. Prestonin tulosten mukaan murteen läheisyys ja tuttuus7 Suomennokset ovat Marjatta Palanderin (2001: 147); ensimmäinen on sananmukaisempi jajälkimmäinen vapaampi käännös alkuperäisestä.