urn_nbn_fi_uef-20110091

23Heinonen on tutkimuksessaan huomannut, että metakieleen 2 verrattavaa puhetta voihavaita myös henkilönnimistä. Tällöin kielenkäyttäjä on sanovinaan nimestä jonkinominaisuuden, jolla kuitenkin viittaa nimenkantajaan. (Niedzielski – Preston 2000: 307–309; Mielikäinen – Palander 2002: 103; Heinonen 2008: 99. Metakielestä lisää ks.edellä mainittujen lisäksi esim. Kunnas 2006.)Suomessa kansan kielellisistä käsityksistä ja murrematkimuksista kirjoitti joaivan 1900-luvun alussa Heikki Ojansuu, ja kansanlingvistisesti suuntautunutta asennetutkimustaon tehty jo 1980-luvulla. Varsinaisesti kansanlingvistiikan voidaan kuitenkinkatsoa käynnistyneen Aila Mielikäisen ja Marjatta Palanderin suomalaisten murreasenteidentutkimuksesta vuonna 2002, kun he esittelivät kansanlingvistiikan teoreettisiaja menetelmällisiä pääpiirteitä ja suhteuttivat analyysinsa niihin. (Vaattovaara2009a: 27.)Artikkelissaan Suomalaisten murreasenteista (2002) Mielikäinen ja Palanderesittelevät runsaan kahden vuosikymmenen aikana kerätystä aineistosta tekemiäänhavaintoja ja tuloksia. Niiden mukaan maallikot muun muassa nimeävät murrealueitamaakuntien ja kaupunkien mukaan (esim. Savon murre, Lapin murre; Turun murre,Tampereen murre). Maallikoiden arvioinnit kielimuodoista ja kielenpiirteistä edustavatusein metakielen toista tasoa eli kohdistuvat pohjimmiltaan kielenkäyttäjiin eivätkäkieleen. Syynä tähän Mielikäinen ja Palander pitävät osittain erilaisia heimostereotypioita,jotka ovat lähtöisin jo 1800-luvulta kuten Topeliuksen Maamme kirjan heimokuvauksista.Myös tiedotusvälineet vaikuttavat käsityksiin eri murrealueiden puhekielestä.Vuonna 2003 perustettiin Joensuun yliopistossa Suomen pohjois- ja eteläkarjalaistenkielellinen identiteetti -niminen hanke. Hankkeessa tarkasteltiin, millaisiakäsityksiä erilaisilla karjalaisiksi itseään nimittävillä itäsuomalaisilla on kielestään.Hankkeen keskeisiä siihenastisia tuloksia esittelee Palanderin ja Anne-Maria Nupposentoimittama artikkelikokoelma Monenlaiset karjalaiset (2005). Lisäksi Palander ontutkinut itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsityksiä (2011) ja selvittänyt, millaisia mielikuviamurteet herättävät suomalaisissa nuorissa ja kuinka he asennoituvat eri murteisiin.Fennististä kansanlingvistiikkaa edustavia väitöskirjoja on ilmestynyt tähän mennessäkaksi: Johanna Vaattovaaran tutkimus jälkitavujen h:n säilymistä Tornionlaaksonalueella (2009) sekä Anne-Maria Nupposen (2011) tutkimus siitä, millaisia käsityksiäsavolaisilla on savolaismurteista ja kuinka tietoisia he ovat murteenpiirteistä.Nimistöntutkimuksen puolella kansanlingvistinen tutkimus kuuluu sosiolingvistisennimistöntutkimuksen eli sosio-onomastiikan piiriin. Sosio-onomastinen tutkimuskohdistuu ennen kaikkea nimien käyttöön, variaatioon ja muuttumiseen. Jo 1970-luvulla