urn_nbn_fi_uef-20110091

17kertoo, että kyseinen järvi on mitä ilmeisimmin jollain tapaa hyvä. Erityispiirrettäilmaisevan nimenosan sisältämät nimet voivat myös olla syntaktisesti yksiosaisia elisisältää ainoastaan perusosan. Tällaisia ovat esimerkiksi siirrynnäisnimet eli nimiksisiirtyneet toisten paikkojen nimet ja vertailunimet eli metaforiset nimet. (Zilliacus1972: 373–374; Kiviniemi ym. 1974: 8–9, 12–13; Hyväjärvi-nimiesimerkki on omani.)Siirrynnäisnimiin kuuluvat esimerkiksi metonyymiset nimet, jotka perustuvatkosketusassosiaatioon. Metonyymisissä nimissä voidaan erottaa kaksi pääryhmää.Ensinnäkin metonyyminen nimi voi pohjautua appellatiiviseen ilmaukseen, kuten esimerkiksinimi Ykspihlaja 'saari, jossa näkyy pihlaja' nimen Pihlajasaari sijasta. Toisenryhmän muodostavat metonyymiset siirrynnäiset eli nimet, jotka pohjautuvat läheisenpaikan nimeen. Metonyymiset siirrynnäiset ovat sekundaareja nimiä, eli ne ovatsaaneet nimensä ensin olemassa olleiden, primaarien nimien mukaan. EsimerkiksiHyväjärven rannalla sijaitseva Hyväjärvi-niminen talo olisi metonyyminen siirrynnäinen.Tällaisessa nimessä ei olisi lainkaan paikan lajia ilmaisevaa nimenosaa. Metonyymisetnimet ovatkin ensisijaisesti aina yksiosaisia. (Kiviniemi ym. 1974: 8, 12, 29,45, 48–50; Kiviniemi 1975: 29; Ainiala ym. 2008: 103–104; Hyväjärvi-nimiesimerkkion omani.)Vertailunimien perustana on yhtäläisyysassosiaatio paikan ja käsitteen välillä,kuten esimerkiksi viljelysnimessä Katinhäntä 'pelto, joka muodoltaan muistuttaa katinhäntää' tai nimessä Puuronsilmä 'pieni, toisinaan kuivuva umpilampi, joka muistuttaapuuron voisilmää'. Rakenteeltaan vertailunimet ovat useimmiten yksiosaisia, mutta nevoivat olla myös kaksiosaisia, kuten esimerkiksi nimi Satula/kivi 'kivi, joka muistuttaamuodoltaan satulaa'. (Kiviniemi ym. 1974: 8, 12, 55; Ainiala ym. 2008: 103–104.)Kun nimet on jaettu nimenosiin, luokitellaan seuraavaksi kaikki erityispiirrettäilmaisevat nimenosat sekä lausesemanttisesti eli syntaktis-semanttisesti että sanasemanttisestieli leksikaalis-semanttisesti. Syntaktis-semanttisessa luokittelussa selvitetään,mitkä ovat nimien nimeämisperusteet eli ne nimenantajien nimi-ideat, joidenmukaan he ovat nimenneet paikat. Kiviniemen lopullisessa luokittelussa on kymmenennimeämisperustetta, jotka voidaan jakaa neljään pääryhmään. (Ainiala – Pitkänen2002a: 95, 96; Ainiala ym. 2008: 100, 108–109.) Esittelen seuraavaksi nimeämisperusteet.Luokittelu on lainattu Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin teoksesta (2008:108–109). Luokittelun numerointi ei vastaa teoksessa esiteltyä, mutta siitä käyvät ilmikaikki Kivinimen laatimat nimeämisperusteet: