urn_nbn_fi_uef-20110091

1639. TUTKIMUKSEN TULOKSET TIIVISTETYSTITutkimukseeni osallistuneiden henkilöiden kansanetymologisten nimitulkintojen perusteellamaallikoiden arviot paikkojen nimeämisperusteista ovat hyvin samantapaisia kuintodelliset nimeämisperusteet. Maallikoiden nimitulkintojen mukaan paikkoja on nimettyniiden sijainnin tai ominaisuuden perusteella, niissä olevan tai esiintyvän perusteella taisen johdosta, millainen on niiden suhde ihmiseen. Kuuden paikannimen kohdallayhteensä 16 nimitulkinnassa tutkimukseeni osallistuneet henkilöt pitivät paikannimeämisperusteena ihmisestä riippumatonta tapahtumaa tai toimintaa. Koska tämä eiole pelkästään maallikoiden tapa tulkita nimien syntyä vaan myös tosiasiallinen tapanimetä paikkoja, tulisi paikannimistön syntaktis-semanttista luokittelumallia kehittääsiten, etteivät nimeämisperustekategoriat ”tapahtuma” ja ”tekeminen” olisi sidoksissapelkästään ihmisen toimintaan, kuten ne nykyisessä mallissa ovat.Maallikoiden ja nimistöntutkijoiden nimenselitystapojen erot ilmenevät siinä,kuinka maallikot hahmottavat nimen rakenteen vaikutuksen nimen sisältöön. Maallikoteivät välttämättä tule pohtineeksi sitä, kuinka nimen määriteosan nominatiivi- tai genetiivimuotoisuuspystyy kertomaan siitä, millä perusteella nimenantajat ovat paikkojanimenneet. Esimerkiksi paikan ominaisuutta ilmaisevat määriteosat ovat lähes poikkeuksettanominatiivissa, mutta maallikoiden kielitajussa paikan ominaisuutta voivatilmaista sekä nominatiivi- että genetiivimuotoiset määriteosat, varsinkin silloin, kunnimen määriteosana näyttäisi maallikoiden näkökulmasta olevan appellatiivi (esim.Kankun-, Orin-, Riikin-, Suonen-). Silloin kun paikannimen genetiivimuotoinenmääriteosa tuntuu maallikoiden mielestä viittaavan henkilönnimeen (esim. Akon-,Hasin-, Leunan-, Päiviön-, Turjan-), maallikot yhdistävät paikannimen paikan omistajaan,käyttäjään tai asukkaaseen.Maallikot liittävät lA-loppuiset nimet pääosin sukunimiin, joiden arvelevatsisältyvän paikannimiin. Se on arvatenkin sitä helpompaa, mitä tutumpia sukunimetovat heille. Aina maallikot eivät kuitenkaan hahmota, millaisia nimielementtejä paikannimiinsisältyy. Esimerkiksi neljässä Pussilanjoki-nimitulkinnassa nimen lA-ainesjätettiin täysin huomioimatta, ja kuudessa Puurtila-nimen tulkinnassa lA-aineksenluultiin olevan osa tila-appellatiivia, jonka kuviteltiin sisältyvän nimeen. MyösUnnukka-nimen -kka-johdinaineksen arveltiin kuuluvan nimeen sisältyvään appellatiiviinneljässä tulkinnassa.Aineistosta kävi muutamasta tapauksesta ilmi myös se, etteivät maallikot välttämättähahmota nimen perus- ja määriteosan suhdetta. Perusosa on nimenosista se, joka