urn_nbn_fi_uef-20110091

151977: 218–219; Ainiala – Pitkänen 2002a: 94, 99.)Artikkelissaan Voidaanko nimeämisperusteet luokitella? (1987) Kiviniemi pohtiiZilliacuksen luokittelumallin kattavuutta ja kategorioiden riittävyyttä. Kiviniemenmielestä malli jättää avoimeksi kysymyksen siitä, ovatko asiallisesti mahdollisetnimeämisperusteet toisensa poissulkevia. Kaikkien nimien taustoista ja nimeämisperusteistaei voi saada varmaa tietoa. Asiataustojen selvittely on monen nimen kohdallavarsin hankalaa, sillä sama nimi voidaan tulkita useammallakin eri tavalla, joistajokainen voi olla yhtä paikkansa pitävä. Malli ei saisi pakottaa nimitulkintoja valmiisiinkaavoihin, eikä nimeä saa väkisin yrittää sijoittaa jo olemassa oleviin kategorioihin,mikäli se ei niihin sovi. Eräänlaisena ratkaisuna Kiviniemi ehdottaa, että monitulkintaisuusvoitaisiin kuvata mahdollisten tulkintojen yhtenä luettelona, jolloin aiheettomiltayleistyksiltä vältyttäisiin ja kokonaiskuvasta tulisi luotettavampi. (Kiviniemi1987: 25, 27–28.)Esittelen seuraavaksi syntaktis-semanttista luokittelumallia. Mallissa pyritäänselvittämään nimenantajan näkökulmaan asettumalla, mitkä asiaperusteet nimeämisentaustalta ovat löydettävissä (Ainiala ym. 2008: 98). Esittelemäni malli on KiviniemenZilliacukselta edelleen kehittämä malli, jossa on huomioitu myös nimien leksikaalistenainesten luokittelu ja jonka Kiviniemi on kehittänyt erityisesti suomenkielisen tutkimuksenavuksi. Malli julkaistiin niin kutsutussa atk-seminaarissa vuonna 1978.(Ainiala – Pitkänen 2002a: 96.) Sen jälkeen Kiviniemi on vielä tiivistänyt nimeämisperusteidenluokittelumallia entisestään ja käyttänyt sitä ainakin Helsingin yliopistonkurssilla Atk paikannimitutkimuksen apuna keväällä 1990 (Niemi 1991: 10). Samatiivistetty malli on esitelty myös Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin teoksessa Nimistöntutkimuksenperusteet (2008: 108–109).Syntaktis-semanttisessa analyysissa käytetään hyväksi kirjain- ja numerokoodejaja analyysin tulos ilmaistaan yhtenäisenä koodina (ks. Ainiala ym. 2008: 108–110).Ensimmäiseksi nimet jäsennellään syntaktis-semanttisesta näkökulmasta syntaktisiinrakenneosiin eli nimenosiin. Nimenosalla tarkoitetaan sellaista syntaktista ”nimenosaa”, jolla on nimenmuodostuksen kannalta paikkaa luonnehtiva tai yksilöivä tehtävä.Nimenosien raja ei siis välttämättä kulje nimeen sisältyvien sanojen rajalla tai nimeensisältyvien yhdyssanojen perus- ja määriteosien välillä. Nimi voi siten olla syntaktisestiyksiosainen, vaikka se olisi leksikaalisesti kaksiosainen. Nimeen sisältyvästä sanasta taisuffiksista sellaisenaan voidaan käyttää termiä nimielementti. (Kiviniemi ym. 1974: 32,35; Kiviniemi 1975: 17; 1990: 92; Sjöblom 2006: 149; Mallat 2007: 29.)Suurin osa paikannimistä muodostuu yhdysnimistä. Niistä voidaan erottaaainakin kaksi nimenosaa, joiden funktiot selvästi eroavat toisistaan: perusosa ja