urn_nbn_fi_uef-20110091

162tulkinnoissaan olleet vakavissaan. Näitä huumoritulkintoja ei kuitenkaan ollut niinpaljoa, että ne haittaavasti vaikuttaisivat tutkimustuloksiin.Minulla oli haastattelutilanteessa lähes aina niin kiire kirjoittaa haastateltaviennimitulkintoja muistiin, etten aina huomannut sitä, että en ollut saanut niin täsmällistätulkintaa kuin ajattelin saaneeni. Tutkimuksessani on mukana monta sellaista tulkintaa,joita minun olisi ollut hyvä pyytää haastateltavia täsmentämään, kuten esimerkiksi ne,joissa haastateltavat totesivat vain, että nimi liittyy jollain tavalla ihmiseen, mutta joitahe eivät selittäneet sen tarkemmin. Pienillä lisäselvityksillä olisin saanut maallikoidennimeämisperustekäsityksistä entistä tarkempaa tietoa.Kaiken kaikkiaan koen kuitenkin onnistuneeni tutkimukseni tavoitteissaparemmin kuin uskoin tutkimuksen alkutaipaleella. Samalla olen onnistunut herättämäänmaallikoissa kiinnostusta nimistöä ja sen syntyä kohtaan. Monet haastateltavatnimittäin kyselivät minulta haastattelun päätteeksi, mistä paikat todellisuudessa ovatsaaneet nimensä, ja osa aikoi tutustua nimistöaiheiseen kirjallisuuteen.Kuten Paikkala (2001: 179) on todennut, paikannimiin ei juuri kiinnitetähuomiota niin kauan kun ne vain toimivat ja täyttävät tehtävänsä. Myöskään tutkimukseeniosallistuneet henkilöt eivät kaikki osanneet etukäteen arvata, kuinka paikannimetpitävät sisällään tarinoita menneistä tapahtumista ja henkilöistä tai kertovat vaikkapasen, millaisia ominaisuuksia muinaiset nimenantajat ovat tarkoitteessa nähneet.Kaikessa salaperäisyydessään nimet synnyttävät niitä pohtivien ihmisten mielessä mitäomaperäisimpiä tarinoita niiden alkuperästä. Oli nimen tulkitsijana sitten nimistöntutkijatai maallikko, niin varmaa on ainakin se, etteivät nimet jätä ketään kylmäksi.