urn_nbn_fi_uef-20110091

2A. F. Lönnbohm 2 Kotikielen Seurassa vuonna 1876. Paikannimistön kenttäkeruuntaustalla oli alun perin 1800-luvulla herännyt kansallisuusaate: suomalaisen kulttuurinarvo ja pitkä ikä pyrittiin osoittamaan myös paikannimien avulla. Paikannimistönmuistiinkirjaamisessa ovat nimistöntutkijat ja -kerääjät nimistön tallentamisen ohellaolleet luonnollisesti kiinnostuneita myös nimien syntytavoista. Terho Itkosen Nimestäjänoppaan sekä vanhassa että uusitussa painoksessa kehotetaan paikannimilippuunmuiden tietojen lisäksi kirjaamaan muistiin nimeämisperuste, eli tiedot, jotka voivatselvittää nimen syntyä. Kirjatuksi eivät ansaitse tulla pelkästään oikeat ja varmatnimeämisperusteet, vaan olennaisia ovat myös niin kutsutut kansanetymologisettulkinnat. (Itkonen 1997: 14; Ainiala ym. 2008: 46; ks. Nissilä 1962: 104; Itkonen 1964:39–40; 1997: 63, 65).Paikannimistöstä vain osa on sillä tavoin yksitulkintaista, että myös nykyihminenpystyy ymmärtämään nimeämisen taustalla olevat motiivit. Monitulkintaistennimien alkuperä jää aina jossain määrin päätelmien tai jopa arvailujen varaan. Se, mitenhämärtynyt nimen ajatussisältö on, johtuu suureksi osaksi siitä, kuinka vanha nimi on.Oudot paikannimet ovat arvoituksellisuutensa vuoksi saaneet ihmiset pohtimaanselitystä nimien alkuperälle. Onomastiikassa kansanetymologialla tarkoitetaan ei-kielitieteilijöidenkeksimää tulkintaa nimen selitykseksi. Tällöin henkilö pyrkii selittämäänoutoasuisen nimen alkuperää yleensä samaistamalla sen tai osan siitä johonkin tuttuunkielelliseen ilmaukseen. Tällaiset outoasuiset nimet ovat muuttuneet joko leksikaalisestiläpinäkymättömiksi tai niiden alkuperäinen nimeämisen syy on jotenkin hämärtynytjoko nimen tarkoitteessa tai itse nimessä tapahtuneen muutoksen johdosta. (Nissilä1962: 99; Kiviniemi ym. 1974: 18; Kiviniemi 1990: 38; Ainiala ym. 2008: 35, 97; ks.Voionmaa 1950: 9.)Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia kansanetymologisia tulkintojavarkautelaisilla on kaupunkinsa ja lähikuntien paikannimistä ja miten he selittävätpaikannimistön syntyä. Eero Kiviniemen (1987: 12) mukaan kansanetymologioiksi ontapana nimittää vain virheellisiä kansanomaisia nimitulkintoja. Tutkimuksessanikansanetymologialla tarkoitetaan kaikkia niitä tulkintoja, joita maallikot 3 tuottavatpaikannimien alkuperästä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:2 Lönnbohmin laaja, painamatta jäänyt paikannimisanakirjan käsikirjoitus vuosilta 1883–1905 onKotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Nimiarkiston yksi merkittävimmistä erilliskokoelmista.Se perustuu osittain arkiston vanhimman paikannimikokoelman Paikannimiä ja paikallistarinoita(1879–82) pohjalle. Sen lisäksi Lönnbohm on käyttänyt muita painamattomia nimiluetteloitaja keräelmiä, painettuja asiakirjalähteitä, tutkimuskirjallisuutta ja karttoja. (Kotus.)3 Termillä maallikko viittaan henkilöön, jolla ei ole kielitieteellistä koulutusta, ei-kielitieteilijään.