uudistuvat oppimisympäristöt - - Mikkelin ammattikorkeakoulu

SUUNNITTELUMALLINNUS
Alexander on kuvannut suunnitteluun liittyviä prosesseja, joiden tavoitteena
on laadun jatkuva kehittäminen (Alexander 1979, Appleton 2000, Sarkola
2006). Hahmottelemme seuraavassa, miten nämä prosessit voisivat näyttäy-
tyä oppimis- ja työympäristön yhteistoiminnallisessa kehittämisessä.
Oppimisympäristöllä tarkoitamme tässä kokonaisuutta, jossa oppiminen ta-
pahtuu. Oppimisympäristökäsitettä käytetään erityisesti silloin, kun halutaan
korostaa opiskelijan roolia aktiivisena oppijana (Meisalo et al. 2000). Lippo-
nen, Lallimo ja Lakkala (2005) ovat esittäneet, että monimutkaisia oppi-
misympäristöjä tulisi tarkastella laajemmin infrastruktuureina, jotka tukevat
opettamiseen ja oppimiseen liittyviä toimintoja välittämällä kognitiivisia toi-
mintamalleja ja kulttuurisia käytäntöjä erilaisten teknisten ja käsitteellisten
artefaktien avulla. Oppivan organisaation näkökulmasta kaikki koulutusor-
ganisaation jäsenet, niin opiskelijat kuin opettajatkin, ovat oppijoita, jolloin
yhteisen infrastruktuurin voidaan ajatella käsittävän kaikki yhteisössä tapah-
tuvaa oppimista tukevat rakenteet.
Havainnointi ja laadun tunnistaminen
Jokainen oppimisympäristön paikka saa luonteensa toistuvista tapahtumista,
jotka ovat juuri sille ominaisia. Nämä tapahtumat voidaan yhdistää aina joi-
hinkin kyseiselle paikalle ominaisiin rakenteisiin. Vertailemalla hyviä raken-
teita voidaan löytää niiden takana olevia yhteisiä emorakenteita, joista Ale-
xander (1979) käyttää termiä pattern. Juuri nämä ovat suunnittelun kannalta
arvokkaita komponentteja, joita tulisi pyrkiä tunnistamaan. Korostaaksemme
tätä kutsumme niitä seuraavassa suunnittelumalleiksi.
115