uudistuvat oppimisympäristöt - - Mikkelin ammattikorkeakoulu

nen, kaksisuuntainen palaute- ja arviointikierros, jonka pohjalta tapahtuman
järjestäjät, opiskelijat ja opettajat saavat systemaattisesti kerättyä aineistoa ja
raportin onnistumisesta ja tulevista haasteista (sanktio, lopettaminen).
Jokaiselle opintokokonaisuuteen osallistujalle kokonaisuus on yksilöllinen ja
ainutlaatuinen. Jokaisella osallistujalla on uniikki tausta ja lähtökohdat, omat
tavoitteet ja oma tapan hyötyä tilanteesta ja toimia syntyvissä verkostoissa.
Opintokokonaisuus toimii eri osallistujilla myös eri tasoilla; esimerkiksi opis-
kelijalle opintokokonaisuus ja tapahtuma voi olla tulevaan työnantajaan tu-
tustuminen ja sitä kautta ammatillisen uran alku, tapahtumajärjestäjälle uusi
asiakkaiden ja sidosryhmien sitouttamistilaisuus ja opettajalle t & k -projektin
lopputulema.
Tapahtumaverkosto muodostuu siis joukosta siihen upotettuja yksilöllisiä
tarinoita. Tapahtumaperusteinen oppiminen on viitekehys, jolla näitä tarinoi-
ta ja niiden kehittymistä ohjataan ja jollakin tasolla hallitaan. Nämä henkilö-
kohtaiset kokemukset ja tarinat sekä usein ennalta-arvaamattomien verkosto-
jen, yhdistelmien ja lopputulosten syntyminen spatiaalis-temporaalisen pro-
sessin aikana ovat keskeinen osa tapahtumaperustaisen oppimismallin ta-
voitteita.
PÄÄTÄNTÖ
Tässä artikkelissa huomio on kohdistunut tapahtumaperusteisen oppimisen
keskeisten prosessien tarkasteluun ja moni lähestymistavan kannalta tärkeä
näkökulma on jäänyt huomiotta. Esimerkiksi työelämäyhteyksiä ja mallin
alueellisia vaikutuksia ei tässä yhteydessä juuri ole käsitelty. Konseptia kehi-
tetään edelleen ja huomio kiinnittyy sen laajempien vaikutusten lisäksi aina-
kin projektin ja projektinomaisen organisoitumisen kriittiseen tarkasteluun.
Se, että työelämä näyttää hyödyntävän yhä enemmän projekteja organisoi-
tunisen muotona ja tapahtumien hallinnan välineenä, ei ole vain luonnon-
voimainen ja myönteinen kehityskulku. Niinpä olisi tärkeä tarkastella mm.
60