Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
minut peruuttamaan. Tämä on oleva peruutukseni: Ennen olen sanonut, että paavi on<br />
Kristuksen sijainen; nyt vakuutan, että hän on Herran vastustaja ja saatanan<br />
apostoli.»102 {AO7 126.4}<br />
Lutherin ei tarvinnut lähteä tälle vaaralliselle matkalle yksin. Kolme hänen luotettavinta<br />
ystäväänsä päätti seurata häntä keisarin lähettilään ohella. Melanchthon halusi hartaasti<br />
liittyä joukkoon. Hänen sydämensä oli kiintynyt Lutheriin, ja hän toivoi saavansa seurata<br />
häntä vaikkapa vankilaan tai kuolemaan, jos se olisi tarpeen. Mutta hänen pyyntönsä<br />
hylättiin. Jos Luther menettäisi henkensä, täytyisi toiveet uskonpuhdistuksen edistymisestä<br />
keskittää hänen nuoreen työtoveriinsa. Erotessaan Melanchthonista Luther sanoi: »Jos minä<br />
en palaa, ja viholliseni ottavat minut hengiltä, niin jatka sinä opettamista ja pysy lujana<br />
totuudessa. Työskentele minun sijastani. — Jos sinä elät, on minun kuolemani pieni<br />
asia.»103 Ylioppilaat ja kaupunkilaiset, jotka olivat kokoontuneet katsomaan Lutherin<br />
lähtöä, olivat syvästi liikuttuneita. Useat, joiden sydäntä evankeliumi oli koskettanut, ottivat<br />
häneltä jäähyväiset itkien. Tällä tavalla uskonpuhdistaja ja hänen seuralaisensa lähtivät<br />
Wittenbergistä. {AO7 126.5}<br />
Matkalla he näkivät synkkien aavistusten ahdistavan kansaa. Muutamissa kaupungeissa<br />
heille ei osoitettu mitään kunnioitusta. Eräässä yöpymispaikassa muuan ystävällinen pappi<br />
ilmaisi pelkonsa näyttämällä Lutherille marttyyrikuoleman kärsineen italialaisen<br />
uskonpuhdistajan kuvaa. Seuraavana päivänä he saivat kuulla Lutherin kirjoitusten tulleen<br />
tuomituiksi Wormsissa. Keisarin lähetit kuuluttivat keisarin määräystä ja kehottivat tuomaan<br />
kielletyt kirjoitukset esivallalle. Airut, joka epäili Lutherin turvallisuutta kokouksessa ja<br />
ajatteli hänen itsensäkin horjuvan päätöksessään, kysyi, haluaisiko hän vielä jatkaa matkaa.<br />
Hän vastasi: »Vaikka minua kiellettäisiin joka kaupungissa, matkustan sittenkin<br />
edelleen.»104 {AO7 127.1}<br />
Erfurtissa Luther otettiin vastaan kunnioittavasti. Ihailevien joukkojen ympäröimänä hän<br />
kulki niitä katuja, joilla hän aikaisemmin oli usein liikkunut leipää kerjäten. Hän kävi<br />
luostarikammiossaan ja ajatteli, millaisten taistelujen kautta hänelle tuli se valo, joka nyt<br />
virtaili yli koko Saksan. Häntä pyydettiin saarnaamaan. Tämä oli häneltä kielletty, mutta nyt<br />
airut antoi hänelle luvan; ja munkki, joka kerran oli pantu luostarin halvimpaan työhön,<br />
nousi nyt saarnatuoliin. {AO7 127.2}<br />
Täpötäydelle huoneelle hän selitti Kristuksen sanoja: »Rauha teille!» »Filosofit, tohtorit<br />
ja kirjailijat», hän sanoi, »ovat yrittäneet neuvoa ihmisille tietä iankaikkiseen elämään,<br />
eivätkä ole onnistuneet. Minä ilmoitan sen nyt teille. Jumala on herättänyt kuolleista yhden<br />
ihmisen, Herran Jeesuksen Kristuksen, jotta hän hävittäisi kuoleman, ottaisi pois synnin ja<br />
sulkisi helvetin portit. Tässä on pelastustyö. — Kristus on voittanut! Tämä on ilosanoma.<br />
Me olemme vapahdetut hänen työnsä kautta, emme omien töittemme kautta. — Herramme<br />
Jeesus Kristus sanoi: ’Rauha teille! Katsokaa minun käsiäni!’ Se merkitsee: Katso, oi<br />
98
Change language