Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
ole häneen verrattavissa. Onko tämä köyhän Jeesuksen tai nöyrän Pietarin seuraamista? He<br />
sanovat hänen olevan maailman herra. Mutta Kristus, jonka sijainen hän kerskaa olevansa,<br />
on sanonut: ’Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta.’ Voiko sijainen hallita laajempaa<br />
aluetta kuin hänen esimiehensä?»88 {AO7 117.3}<br />
Yliopistosta hän kirjoitti: »Pelkään suuresti, että yliopistot osoittautuvat avariksi helvetin<br />
porteiksi, ellei niissä ahkerasti työskennellä pyhien kirjoitusten selittämiseksi ja<br />
painamiseksi nuorten sydämeen. Minä en kehota ketään panemaan lastaan sinne, missä<br />
Pyhällä Raamatulla ei ole korkeinta hallitusvaltaa. Jokaisen laitoksen, jossa ei jatkuvasti<br />
kiinnitetä huomiota Jumalan sanaan, täytyy turmeltua.»89 {AO7 117.4}<br />
Tämä vetoomus tuli pian tunnetuksi kaikkialla Saksassa ja vaikutti voimakkaasti<br />
kansaan. Koko kansa alkoi liikehtiä, ja joukoittain ihmisiä kokoontui uskonpuhdistuksen<br />
lipun ympärille. Lutherin vastustajat, jotka paloivat kostonhalusta, kehottivat paavia<br />
ryhtymään ratkaiseviin toimiin häntä vastaan. Tuli määräys, jonka mukaan hänen oppinsa<br />
oli välittömästi hylättävä. Uskonpuhdistajalle ja hänen kannattajilleen myönnettiin<br />
kuudenkymmenen päivän aika, jonka jälkeen heidät kaikki julistettaisiin pannaan, elleivät<br />
tuona määräaikana peruuttaisi oppiaan. {AO7 117.5}<br />
Lopullinen välirikko<br />
Tämä oli suuren ahdistuksen aikaa uskonpuhdistukselle. Satojen vuosien aikana Rooman<br />
pannaanjulistustuomiot olivat saattaneet mahtavat hallitsijat pelon valtaan. Ne olivat<br />
täyttäneet mahtavat valtakunnat kurjuudella ja hävityksellä. Niitä, joita sellainen tuomio<br />
kohtasi, katseltiin pelolla ja inholla. He eivät saaneet seurustella muiden ihmisten<br />
kanssa. Heitä pidettiin lainsuojattomina hylkiöinä, jotka oli hävitettävä maan päältä. Luther<br />
näki, mikä myrsky oli puhkeamassa hänen ylleen; mutta hän pysyi lujana luottaen siihen,<br />
että Kristus oli hänen auttajansa ja suojelijansa. Uskonvarmana ja rohkeana kuin marttyyri<br />
hän kirjoitti: »En tiedä, mitä tulee tapahtumaan, enkä halua tietääkään. Kohdatkoon minua<br />
isku missä hyvänsä, en pelkää. Ei lehtikään putoa Isämme tahtomatta. Kuinka paljon<br />
enemmän hän pitää huolta meistä! Sanan tähden kuoleminen on pieni asia, koska lihaksi<br />
tullut Sana on itse kuollut. Jos me kuolemme hänen kanssaan, saamme myös elää hänen<br />
kanssaan. Kun kestämme sen, minkä hän on kestänyt ennen meitä, pääsemme myös sinne,<br />
missä hän on, ja saamme aina olla hänen kanssaan.»90 {AO7 117.6}<br />
Kun Luther sai paavin bullan, hän sanoi: »Minä halveksin ja vastustan sitä. Se on<br />
jumalaton ja valheellinen. — Siinä tuomitaan itse Kristus. — Minä iloitsen saadessani kokea<br />
sellaisia vaikeuksia parhaimman asian tähden. Jo nyt tunnen vapautusta mielessäni, sillä nyt<br />
tiedän, että paavi on antikristus ja hänen istuimensa saatanan istuin.»91 {AO7 118.1}<br />
Rooman määräys ei kuitenkaan ollut tehoton. Vankeus, kidutus ja miekka olivat<br />
voimakkaita aseita pakottamaan kuuliaisuuteen. Heikot ja taikauskoiset vapisivat paavin<br />
määräyksen edessä; ja samalla kun Lutherille osoitettiin yleistä myötätuntoa, monet pitivät<br />
91
Change language