Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
varten, jotka haluavat pelastua omien ansioittensa avulla, ja niitä varten, jotka haluavat<br />
pelastua synneissään. Tässä onkin sen voiman salaisuus. {AO8 82.1}<br />
Suuren henkisen pimeyden aika on osoittautunut suotuisaksi paavinvallan menestykselle.<br />
Tullaan vielä näkemään, että suuren valistuksen aika on sille yhtä suotuisa. Menneinä<br />
aikoina, jolloin ihmisillä ei ollut Jumalan sanaa eikä tietoa totuudesta, heidän silmänsä olivat<br />
sidotut ja tuhannet joutuivat paulaan, kun eivät nähneet heidän jalkojensa eteen viritettyä<br />
ansaa. Tässä sukupolvessa on monia, joiden silmiä häikäisee ihmisten teorioiden räikeä<br />
valo, »tiedon nimellä kulkeva valhetieto». He eivät näe verkkoa ja menevät sii-hen yhtä<br />
helposti kuin sidotuin silmin kulkevakin. Jumalan tarkoituksena oli, että ihmiset pitäisivät<br />
henkisiä kykyjään Luojan antamana lahjana ja käyttäisivät niitä totuuden ja vanhurskauden<br />
palvelukseen. Mutta kun ylpeyttä ja kunnianhimoa vaalitaan ja kun omat teoriat korotetaan<br />
Jumalan sanan yläpuolelle, silloin älykkyys voi saada aikaan enemmän vahinkoa kuin<br />
tietämättömyys. Siten meidän aikamme väärä tiede, joka jäytää uskoa Raamattuun, on<br />
osoittautuva yhtä menestykselliseksi tien valmistamisessa paavillisen kirkon ja sen<br />
miellyttävien muotojen hyväksymiselle, kuin tiedon pidättäminen oli tien aukaisemisessa<br />
sen korottamiselle pimeänä keskiaikana. {AO8 82.1}<br />
Niissä pyrkimyksissä, joita nyt on Yhdysvalloissa valtion tuen hankkimiseksi kirkon<br />
laitoksille ja perinnäistavoille, protestantit seuraavat Paavilaisten jälkiä. Me-nevätpä<br />
pitemmällekin. He avaavat oven katolisen kirkon pyrkimyksille saavuttaa protestanttisessa<br />
Amerikassa se ylivalta, minkä se on menettänyt vanhassa maailmassa. Tälle liikkeelle antaa<br />
vielä suuremman merkityksen se, että sen päätarkoituksena on sunnuntain pyhittämisen<br />
voimaan saattaminen - tapa, jonka Rooma pani alulle ja jota se väittää arvovaltansa<br />
merkiksi. Paavillisen kirkon henki - halu mukautua maailman tapoihin ja ihmisten<br />
perimätietojen korottaminen Jumalan käskyjen yläpuolelle - leviää protestanttisiin<br />
kirkkokuntiin ja johtaa ne toimimaan sunnuntain ko-rottamiseksi, samoin kuin katolinen<br />
kirkko on aikaisemmin tehnyt. {AO8 82.2}<br />
Väärän lepopäivän korottaminen<br />
Jos lukija haluaisi tietää, mitä keinoja pian alkavassa taistelussa tullaan käyttämään,<br />
hänen tarvitsee vain lukea historiasta, mitä keinoja Rooma muinoin käytti pyrkiessään<br />
samaan päämäärään. Jos hän haluaisi tietää, miten yhdistyneet katolilaiset ja protestantit<br />
tulevat kohtelemaan niitä, jotka hylkäävät heidän uskonkappa-leensa, niin hänen tulee ottaa<br />
huo-mioon, mitä henkeä Rooma ilmaisi taistellessaan sapattia ja sen puo-lustajia<br />
vastaan. {AO8 82.3}<br />
Kuninkaalliset määräykset, yleiset kirkolliskokoukset ja maallisen vallan tukemat kirkon<br />
säädökset olivat ne portaat, joita myöten pakanallinen juhlapäivä nousi kunniapaikalleen<br />
kristillisessä maailmassa. Ensimmäinen julkinen toimenpide sunnuntain vieton<br />
vahvistamiseksi oli Konstantinuksen säätämä laki (v. 321 jKr). Tämä laki vaati<br />
kaupunkilaisväestöä lepäämään »auringon kunnioitettavana päivänä», mutta antoi maalla<br />
394
Change language