Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
tienneet, miten sen leviä minen voitaisiin estää, lukivat väitteet suuresti iloiten ja tunnus<br />
tivat Jumalan puhuvan niissä. He tunsivat, että Jumala oli armollisesti ojentanut kätensä<br />
estämään sitä nopeasti paisuvaa turmeluksen virtaa, joka lähti paavin istuimesta. Ruhtinaat<br />
ja hallitusmiehet iloitsivat salaa siitä, että ruvettiin asettamaan esteitä sille röyhkeälle<br />
vallalle, joka kielsi oikeuden valittaa sen päätöksistä. {AO7 108.3}<br />
Mutta syntiä rakastava, taikauskoinen rahvas säikähti, kun sen pelkoa tyynnyttävät<br />
viisastelut oli osoitettu kestämättömiksi. Viekkaat kirkonmiehet, joiden rikoksia suosivaa<br />
toimintaa häirittiin ja jotka näkivät voittonsa olevan vaarassa, raivostuivat ja yhdistyivät<br />
puolustamaan vaatimuksiaan. Uskonpuhdistajan oli kohdattava katkeria syyttäjiä. Jotkut<br />
väittivät hänen toimineen liian kiireesti hetkellisestä mielijohteesta. Toiset syyttivät häntä<br />
liiallisesta itsetietoisuudesta väittäen, ettei hän ollut Jumalan johdossa vaan että häntä<br />
ohjasivat ylpeys ja nenäkkyys. »Kuka ei tietäisi», hän vastasi, »että ihminen harvoin esittää<br />
uuden aatteen näyttämättä jollakin tavoin ylpeältä ja kohtaamatta syytöksiä riitojen<br />
virittämisestä? — Minkä tähden Kristus ja kaikki marttyyrit tapettiin? Sen tähden, että he<br />
näyttivät ylpeästi halveksivan aikansa viisautta ja esittivät uusia käsityksiä kysymättä ensin<br />
neuvoa vanhojen mielipiteiden puolustajilta.» {AO7 108.4}<br />
Edelleen hän selitti: »Mitä minä teen, sitä en tee ihmisten viisauden vaan Jumalan neuvon<br />
mukaan. Jos se on Jumalan työtä, kuka voi sitä estää? Jos se ei ole hänestä, kuka voi sitä<br />
edistää? Ei minun tahtoni, ei heidän eikä meidän, vaan sinun tahtosi, oi Pyhä Isä, joka olet<br />
taivaassa.»74 {AO7 109.1}<br />
Lutherin turva suuren vastustuksen edessä<br />
Vaikka Luther oli aloittanut työnsä Jumalan Hengen vaikutuksesta, hän ei voinut viedä<br />
sitä eteenpäin ilman vaikeita taisteluja. Hänen vihollistensa herjaukset, heidän hänen<br />
tarkoitustensa väärin selittämisensä sekä heidän epäoikeudenmukaiset ja ilkeät<br />
huomautuksensa hänen luonteestaan ja vaikuttimistaan tulivat tulvivana virtana hänen<br />
päälleen, eivätkä ne olleet vaikuttamatta. Hän oli varma siitä, että kansan johtajat sekä<br />
kirkossa että koulussa yhtyisivät iloiten hänen ponnistuksiinsa uskonpuhdistuksen<br />
aikaansaamiseksi. Korkeassa asemassa olevien henkilöiden rohkaisevat sanat olivat<br />
herättäneet hänessä iloa ja toivoa. Hän oli jo toivossa nähnyt valoisamman päivän koittavan<br />
seurakunnalle. Mutta rohkaisu oli vaihtunut moittimiseen ja tuomitsemiseen. Useat sekä<br />
kirkon että valtion korkeaarvoiset miehet olivat vakuuttuneita hänen väitteidensä<br />
oikeudesta; mutta he huomasivat pian, että näiden totuuksien hyväksyminen aiheuttaisi<br />
suuria muutoksia. Kansan valistaminen ja epäkohtien poistaminen olisi todellisuudessa<br />
perustusten kaivamista roomalaisen kirkon arvovallan alta, sen aarreaittoihin juoksevien<br />
tuhansien virtojen pysäyttämistä ja siten myös kirkon johtajien ylellisyyden ja loiston suurta<br />
supistumista. Lisäksi ihmisten opettaminen ajattelemaan ja toimimaan vastuunalaisina<br />
olentoina ja pelastusta etsiessään katsomaan ainoastaan Kristukseen kukistaisi paavin<br />
istuimen ja mahdollisesti hävittäisi heidän oman arvovaltansa. Tästä syystä he hylkäsivät<br />
84
Change language