Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
suosittuja erehdyksiä, useimmat ihmiset tyytyivät Kristuksen ajan juutalaisten ja Lutherin<br />
ajan Paavilaisten tavoin uskomaan niin kuin heidän isänsä olivat uskoneet ja elämään niin<br />
kuin nämä olivat eläneet. Sen tähden uskonto jälleen kangistui muodolliseksi, ja erehdyksiä<br />
ja taikauskoa, jotka olisi hylätty, jos seurakunta olisi jatkuvasti vaeltanut Jumalan sanan<br />
valossa, säilytettiin ja suosittiin. Siten uskonpuhdistuksen elähdyttävä henki sammui<br />
vähitellen, kunnes protestanttiset kirkot olivat melkein yhtä suuressa uudistuksen tarpeessa<br />
kuin katolinen kirkko Lutherin aikana. Vallitsi sama maailmallisuus ja hengellinen tylsyys,<br />
samanlainen kunnioitus ihmisten mielipiteitä kohtaan ja taipumus vaihtaa Jumalan sanan<br />
opetukset ihmisten teorioihin. {AO7 261.1}<br />
Raamatun laajaa levikkiä yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella ja maailman siten<br />
saamaa suurta valoa ei seurannut vastaava edistyminen ilmoitetun totuuden tuntemisessa<br />
eikä kokemusperäisessä uskonelämässä. Saatana ei voinut, kuten varhaisempina aikoina,<br />
pidättää kansalta Jumalan sanaa; se oli asetettu kaikkien ulottuville. Nyt hän pyrki<br />
toteuttamaan aikeensa johtamalla monet antamaan sille vain vähän arvoa. Ihmiset<br />
laiminlöivät Pyhän Kirjan tutkimisen, ja näin he jatkuvasti hyväksyivät vääriä selityksiä ja<br />
suosivat oppeja, joilla ei ollut perustusta Raamatussa. {AO7 261.2}<br />
Kun saatana näki, ettei hän vainolla saanut hävitetyksi totuutta, hän oli jälleen<br />
turvautunut sovittelukeinoon, joka johti suureen luopumukseen ja Rooman kirkon<br />
muodostamiseen. Hän ei tällä kertaa johtanut kristittyjä liittoutumaan pakanoiden kanssa<br />
vaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka rakkaudellaan tähän maailmaan olivat osoittautuneet<br />
yhtä todellisiksi epäjumalanpalvelijoiksi kuin veistettyjen kuvien kumartajat. Tämän<br />
yhdistymisen seuraukset olivat nyt yhtä turmiolliset kuin varhaisempinakin aikoina.<br />
Ylpeyttä ja kohtuuttomuutta vaalittiin uskonnon verhon alla, ja seurakunnat turmeltuivat.<br />
Saatana väärensi jatkuvasti Raamatun oppeja, ja miljoonia ihmisiä tuhoamaan tarkoitetut<br />
perimätiedot juurtuivat syvälle. Kirkko tuki ja puolusti näitä perimätietoja sen sijaan, että<br />
olisi taistellut »sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu». Siten<br />
alennettiin ne periaatteet, joiden puolesta uskonpuhdistajat olivat tehneet työtä ja kärsineet<br />
niin paljon. {AO7 261.3}<br />
200
Change language