Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
etsimiseen liittyvää vaivaa. Heille oli helpompaa uskoa pelastuksensa pappien ja paavin<br />
liuostaan kuin pyrkiä sydämen puhtauteen. {AO7 148.1}<br />
Mutta oli toisia, jotka iloiten ottivat vastaan sanoman pelastuksesta Kristuksen kautta.<br />
Rooman määräämät uskonnolliset menot eivät olleet antaneet heille sielunrauhaa, ja he<br />
ottivat uskossa vastaan Vapahtajan veren sovituksen. He palasivat kotiinsa antaakseen<br />
vastaanottamansa kalliin valon loistaa muille. Totuus vietiin siten kylästä kylään ja<br />
kaupungista kaupunkiin. Neitsyt Marian lippaalle vaeltavien luku pieneni tuntuvasti.<br />
Uhrilahjat vähenivät ja samalla niistä otettu Zwinglin palkka. Mutta tämä tuotti hänelle vain<br />
iloa, kun hän näki hurmahenkisyyden ja taikauskon vallan olevan murtumassa. {AO7<br />
148.2}<br />
Kirkon viranomaiset olivat tietoisia Zwinglin työn laadusta, mutta eivät välittömästi<br />
puuttuneet asiaan. Koska he toivoivat saavansa hänet vielä tukemaan heidän pyrkimyksiään,<br />
he koettivat imartelun avulla voittaa hänet puolelleen, ja sillä aikaa totuus sai vallata sijaa<br />
ihmisten sydämessä. {AO7 149.1}<br />
Zurichin tuomiokirkon saarnaajana<br />
Zwinglin toiminta Einsiedelnissä oli valmistanut häntä työhön laajemmalla kentällä, jolle<br />
hän pian joutui. Oltuaan kolme vuotta Einsiedelnissä hän sai kutsun Zurichin tuomiokirkon<br />
saarnaajan virkaan. Zurich oli siihen aikaan Sveitsin liittovaltion tärkein kaupunki, ja siellä<br />
aikaansaatu vaikutus tuntui laajalla alueella. Kirkon toimihenkilöt, jotka olivat kutsuneet<br />
Zwinglin Zurichiin, halusivat kuitenkin välttää kaikkia uutuuksia ja tämän mukaisesti<br />
esittivät hänelle hänen velvollisuutensa. {AO7 149.2}<br />
»Sinun tulee tehdä kaikki voitavasi», he sanoivat, »kerätessäsi tuomiokapitulin tuloja<br />
laiminlyömättä pienintäkään erää. Sinun tulee kehottaa uskovaisia sekä saarnaettä<br />
rippituolista maksamaan kaikki kymmenykset ja suorittamaan kaikki muutkin maksunsa<br />
sekä osoittamaan uhrilahjoillaan kiintymyksensä kirkkoon. Sinun täytyy koettaa lisätä niitä<br />
tuloja, joita meillä on sairaista, messuista ja yleensä kaikista kirkollisista toimituksista.»<br />
Selostajat jatkoivat: »Pastorin tehtäviin kuuluu myös sakramenttien hoito, saarnaaminen ja<br />
huolenpito laumasta. Mutta näissä asioissa voit käyttää sijaista, varsinkin saarnaamisessa.<br />
Sakramentteja sinun tulee jakaa ainoastaan huomattaville henkilöille ja vain silloin, kun he<br />
sitä pyytävät; sinä et saa niitä jakaa kaikille henkilöön katsomatta.»137 {AO7 149.3}<br />
Zwingli kuunteli hiljaa näitä määräyksiä, ja kiitettyään siitä kunniasta, jota hänelle oli<br />
osoitettu kutsumalla hänet tähän tärkeään asemaan, hän alkoi selittää, miten hän aikoi<br />
toimia. »Kristuksen elämä», hän sanoi, »on ollut liian kauan kätkettynä kansalta. Aion<br />
saarnoissani esittää Matteuksen evankeliumin kokonaan — ammentaen yksinomaan<br />
Raamatun lähteistä, paljastaen sen syvyyksiä, verraten raamatunkohtia toisiinsa sekä anoen<br />
ymmärrystä palavan ja jatkuvan rukouksen avulla. Viran hoidossa on päämääränäni Jumalan<br />
kunnia, hänen ainoan Poikansa ylistys, ihmisten todellinen pelastus ja heidän<br />
115
Change language