Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
ihminen on kuolevainen ja katoavainen; mutta Jumalan valtakunta tulee olemaan<br />
katoamaton, ikuisesti pysyvä. Sen tähden ihminen nykyisessä tilassaan ei voi päästä<br />
Jumalan valtakuntaan. Mutta kun Jeesus tulee, hän antaa omilleen kuolemattomuuden.<br />
Silloin hän kutsuu heitä omistamaan sen valtakunnan, jonka perillisiä he siihen asti ovat<br />
olleet. {AO7 280.4}<br />
Nämä ja muutkin raamatunpaikat osoittivat Millerille selvästi, että ne tapahtumat, joita<br />
yleisesti odotettiin ennen Kristuksen toista tulemista, sellaiset kuin yleismaailmallinen rauha<br />
ja Jumalan valtakunnan perustaminen maan Päälle, tulevat vasta Kristuksen tulemisen<br />
jälkeen. Lisäksi kaikki ajan merkit ja maailman tila vastasivat profeettain kuvausta<br />
viimeisistä päivistä. Hänen oli pakko pelkän raamatuntutkistelun nojalla tulla siihen<br />
johtopäätökseen, että nykyisessä tilassa olevalle maalle määrätty aika oli<br />
loppumaisillaan. {AO7 281.1}<br />
Miller kiinnostui Raamatun aikaprofetioista<br />
»Toisena todistuksena, joka voimakkaasti vaikutti minuun», hän sanoo, »oli Raamatun<br />
ajanlasku. Huomasin, että ennustetut tapahtumat, jotka olivat jo täyttyneet, sattuivat usein<br />
ilmoitettuna aikana. Vedenpaisumuksen tulo sadankahdenkymmenen vuoden kuluttua (1<br />
Moos. 6: 3); ilmoitus seitsemän päivän kuluttua tulevasta neljäkymmentä vuorokautta<br />
kestävästä sateesta (1 Moos. 7: 4); Aabrahamin jälkeläisten neljäsataa vuotta kestävä<br />
muukalaisuuden aika (1 Moos. 15: 13); juomanlaskijan ja leipurin unien kolme päivää (1<br />
Moos. 40:12-20); faraon unien seitsemän vuotta (1 Moos. 41: 28-54); neljäkymmentä vuotta<br />
erämaassa (4 Moos. 14: 34); kolmen ja puolen vuoden nälänhätä (1 Kun. 17: 1; Luuk. 4:<br />
25); seitsemänkymmentä vuotta kestävä vankeus (Jer. 25: 11); Nebukadressarin seitsemän<br />
aikaa (Dan. 4: 13-16); seitsemän viikkoa, kuusikymmentäkaksi viikkoa ja yksi viikko,<br />
yhteensä seitsemänkymmentä viikkoa, jotka olivat määrätyt juutalaisille (Dan. 9: 24-27)<br />
kaikkien näiden aikojen rajoittamat tapahtumat olivat ensin vain ennustuksia ja kävivät<br />
toteen ennustusten mukaan.»314 {AO7 281.2}<br />
Kun hän sitten Raamattua tutkiessaan huomasi eri ajanjaksoja, jotka hänen käsityksensä<br />
mukaan ulottuivat Kristuksen toiseen tulemiseen asti, hän ei voinut muuta kuin pitää niitä<br />
ennen määrättyinä aikoina, jotka Jumala oli ilmoittanut palvelijoilleen. Mooses sanoo: »Se<br />
mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja<br />
meidän lapsiamme varten ikuisesti» (5 Moos. 29: 29); ja Herra vakuuttaa profeetta<br />
Aamoksen kautta, ettei hän »tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa<br />
profeetoille» (Aam. 3: 7). Jumalan sanan tutkijat voivat sen tähden odottaa löytävänsä<br />
totuuden kirjasta selviä viittauksia mitä hämmästyttävimpiin tapahtumiin ihmiskunnan<br />
historiassa. {AO7 282.1}<br />
»Kun olin täysin vakuuttunut», sanoo Miller, »että ’jokainen kirjoitus, joka on syntynyt<br />
Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen’ (2 Tim. 3:16), eikä ’koskaan ole mitään<br />
profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet<br />
217
Change language