Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Kerran tuotiin inkvisiittorien eteen koko perhe, jota syytettiin siitä, ettei se ollut käynyt<br />
messussa vaan oli palvellut Jumalaa kotona. Kun nuorimmalta pojalta kysyttiin: millaisia<br />
heidän salaiset jumalanpalveluksensa olivat, tämä vastasi: »Me polvistumme ja rukoilemme,<br />
että Jumala valistaisi mielemme ja antaisi syntimme anteeksi. Me rukoilemme hallitsijamme<br />
puolesta, että hänen hallituksensa olisi menestyksellinen ja elämänsä onnellinen. Me<br />
rukoilemme viranomaistemme puolesta, että Jumala varjelisi heitä.»228 Jotkut tuomareista<br />
tulivat syvästi liikuttuneiksi, mutta kuitenkin isä ja yksi pojista tuomittiin<br />
polttoroviolle. {AO7 208.1}<br />
Vainoojien raivo ei voittanut marttyyrien uskoa. Ei vain miehet, vaan myös hennot naiset<br />
ja nuoret tytöt osoittivat järkkymätöntä rohkeutta. Oli tapana, että »vaimo asettui<br />
polttorovion viereen ja kuiskasi liekeissä kärsivälle miehelleen lohduttavia sanoja tai lauloi<br />
rohkaisevia lauluja». Kun nuoria neitoja haudattiin elävältä, he asettuivat rauhallisesti<br />
hautoihinsa, aivan kuin olisivat menneet yölevolle kamariinsa. Mestauslavalle ja<br />
polttoroviolle he menivät parhaimmissa puvuissaan, ikään kuin olisivat olleet<br />
häämatkallaan. {AO7 208.2}<br />
Kristittyjen veri oli siemen kuten silloinkin, kun pakanuus koetti hävittää evankeliumin.<br />
Vaino lisäsi totuuden todistajien lukua. Vuodesta vuoteen hallitsija jatkoi julmaa työtään<br />
kansan lannistumattoman päättäväisyyden ärsyttämänä, mutta turhaan. Vallankumous jalon<br />
Oranian Vilhelmin aikana hankki vihdoin Hollannille uskonnonvapauden. {AO7 209.1}<br />
Tanskan uskonpuhdistaja<br />
Piemonten vuorten keskellä, Ranskan tasangoilla ja Hollannin rannikoilla evankeliumin<br />
menestys merkittiin opetuslasten verellä, mutta pohjoismaissa se otettiin vastaan<br />
rauhallisesti. Wittenbergistä kotiinsa palaavat ylioppilaat toivat puhdistetun opin<br />
Skandinaviaan. Myös Lutherin kirjoitusten julkaiseminen oli apuna valon levittämisessä.<br />
Pohjolan yksinkertainen, karaistunut kansa kääntyi Pois Rooman turmeluksesta, komeudesta<br />
ja taikauskoisista menoista ottaakseen vastaan Raamatun puhtaat, yksinkertaiset ja<br />
elähdyttävät totuudet. {AO7 209.2}<br />
Tausen, »Tanskan uskonpuhdistaja», oli talonpojan poika. Jo lapsuudessaan hän osoitti<br />
suurta älykkyyttä. Hän janosi oppia, mutta vanhempien olosuhteet olivat esteenä, ja hän<br />
meni luostariin. Täällä hän puhtaalla elämällään, ahkeruudellaan ja uskollisuudellaan voitti<br />
johtajan suosion. Tutkittaessa ilmeni, että hänellä oli lahjoja, jotka lupasivat tulevaisuudessa<br />
hyvää palvelusta kirkolle. Sen tähden hänet päätettiin kouluttaa jossakin Saksan tai<br />
Alankomaiden yliopistossa. Nuori opiskelija sai itse valita koulun sillä rajoituksella, että hän<br />
ei menisi Wittenbergiin. Munkit sanoivat, ettei kirkon oppilasta saanut panna alttiiksi<br />
kerettiläisyyden tartunnalle. {AO7 209.3}<br />
Tausen meni Kölniin, joka oli silloin, kuten nytkin, katolisuudestaan tunnettu kaupunki.<br />
Täällä hän pian kyllästyi koulumiesten mystiikkaan. Samaan aikaan hän sai käsiinsä<br />
160
Change language